Päivitetty 20.07.2021
Ehdottoman antautumisen vaatimus Suomelle 23.6.1944
Suomen hylättyä Neuvostoliiton esittämät rauhanehdot huhtikuussa 1944 päätti Stalin, että Suomen asia oli hoidettava sotavoimin. Massiivisen kesähyökkäyksen valmistelut käynnistyivät Neuvostoliitossa heti Suomen ilmoitettua kielteisestä kannastaan rauhanehtoihin. Puna-armeijan maavoimien kesähyökkäys alkoi 10.6.1944 ja jo kymenen päivän kuluttua oli Viipuri vallattu.
Suomen hallitus vastaanotti Neuvostoliiton vaatimuksen ehdottomasta antautumisesta 23.6.1944. |
Kuvassa Stalin, Molotov ja Voroŝilov.
(Kuva: Wikipedia) |
Suomen tilanne 21.6.1944
Suomen tilanne 21.6.19441944 aikoihin oli hyvin kriittinen, sillä Saksan sota-apu Suomelle oli tyrehtymässä ja toisaalta Neuvostoliiton sotavoimat olivat kesäkuun 10. pv alkaneen maavoimien suurhyökkäyksen tuloksena vallanneet kymmenessä päivässä Karjalan kannaksen alueita Viipuriin ja Vuoksen rannoille, eli Suomen armeijan VKT-puolustuslinjalle saakka.
Karjalan rintaman hyökkäys alkoi Äänisen Karjalassa (Maaselän kannaksella) 20.6.1944. Viipurin valtaamisen jälkeen Stalin oletti Suomen puolustuskyvyn ja -halun jo heikentyneen merkittävästi, ja oli asettanut puna-armeijan tavoitteeksi joukkojen hyökkäyksen jatkamisen Suomen puolelle Saimaan rannoille ja etelässä aina Kymijoen itärannalle saakka. Oli odotettavissa, että mikäli Neuvostoliitto pystyy murskaamaan Suomen armeijan päävoimat Karjalan kannaksella, niin Suomen puolustus luhistuu. |
Suomen neuvotteluehdotus ja Neuvostoliiton vaatimus ehdottomasta antautumisesta
Viipurin valtauksen jälkeen Suomi ilmoitti Neuvostoliitolle 22.6.1944, että se oli valmis neuvottelemaan rauhasta. Neuvostoliiton hallituksen vastaus tuli seuraavana päivänä, ja siinä edellytettiin Suomelta asiakirjaa, jossa Suomi pyytää Neuvostoliitolta rauhaa ja on valmis ehdottomaan antautumiseen (kapitulaatioon) [13, sivu 345]. Moskovan viestin sanamuotoon kannattaa kiinnittää huomiota. Moskova ei vaatinut Suomea antautumaan ilman ehtoja, sillä länsiliittoutuneet olisivat saattaneet puuttua tilanteeseen koska antautumisvaatimus oli ristiriidassa sen periaatteen kanssa, mikä sovittiin Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943. Sen sijaan Moskovasta esitettiin, että Suomi vapaaehtoisesti ilmoittaa olevansa valmis ehdottomaan antautumiseen. Tässä tilanteessa länsivallat eivät olisi mitenkään olisi voineet vaikuttaa Suomen kohtaloon.
Molotovin kirjoittama Stalinin vaatimus oli muotoiltu Suomen hallitukselle 23.6.1944 lähetetyssä viestissä [06, sivu 356] seuraavasti:
Molotovin kirjoittama Stalinin vaatimus oli muotoiltu Suomen hallitukselle 23.6.1944 lähetetyssä viestissä [06, sivu 356] seuraavasti:
A.M. Kollontailta Bohemanille
3.kesäkuuta 1944. Kun Neuvostoliitto on useat kerrat joutunut suomalaisten pettämäksi, toivomme Suomen hallitukselta saavamme presidentin ja ulkoministerin allekirjoittaman ilmoituksen, että Suomi on valmis antautumaan ja pyytämään rauhaa Neuvostohallitukselta. Jos saamme Suomelta tämänkaltaisen asiakirjan, on Moskova valmis ottamaan Suomen valtuuskunnan vastaan." Alexandra Mikhailovna Kollontai oli Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläs, ja Erik Boheman oli Ruotsin ulkoministeriön korkein virkamies ja kabinettisihteeri. |
Stalinin viestissä ei tarkemmin määritelty mitä ehdoton antautuminen (kapitulaatio) merkitsee käytännössä. Venäjän arkistolähteistä löytyy kuitenkin jo lokakuussa 1943 K. Voroŝilovin komitean valmistelema Suomen ehdottoman antautumisen asiakirja, joka olisi tuotu neuvottelupöytään allekirjoitettavaksi, mikäli Suomen hallituksen edustajat olisivat lähteneet Moskovaan neuvottelemaan antautumisesta. Asiakirja on 56-kohtainen ja siitä oleellisimmat kohdat on kirjattu alla olevaan tiivistelmään.
Suomen ehdottoman antautumisen asiakirja 13.10.1943 / 23.6.1944
K. Voroŝilovin komitea valmisteli lokakuussa 1943 asiakirjan, jota tultaisiin käyttämään Neuvostoliiton ja Suomen välisenä sopimuspohjana tilanteessa, jossa Suomi pyytää rauhaa ja suostuu ehdottomaan antautumiseen [14]. Asiakirja oli osoitettu toveri Molotoville, joka toimi vuonna 1944 Neuvostoliiton pääneuvottelijana Suomen ja Neuvostoliiton välisissä rauhanneuvotteluissa. Asiakirjassa on 56 kohtaa, joista oleellisemmat on listattu alla olevaan luetteloon:
- Suomen hallitus ja ylin sotilasjohto lakkautetaan määräajan kuluessa.
- Suomen sotavoimat vedetään Suomen alueelle ja riisutaan aseista.
- Suomen alueella toimivat Saksan sotavoimat riisutaan aseista ja internoidaan.
- Kaikki tietoliikenne- ja radioyhteydet lakkautetaan toistaiseksi.
- Neuvostoliitto voi asevoimillaan miehittää, harkintansa mukaan, koko Suomen alueen tai osan siitä, sen satamat ja myös Ahvenanmaan saariston ja Suomenlahden saaret.
- Suomen hallitus vastaa kaikista miehitykseen liittyvistä kustannuksista.
- Suomi luovuttaa Neuvostoliitolle kaikki Suomen maavoimien, ilmavoimien ja laivaston aseet, lentokoneet, laivat,sukellusveneet, kuljetusvälineet, tietoliikennevälineet ...
- Suomi luovuttaa Neuvostoliitolle kaikki sotavangit.
- Suojeluskuntajärjestöt ja muut vastaavat järjestöt riisutaan aseista ja niiden jäsenet internoidaan. Kaikki Neuvostoliiton Suomelle ilmoittamat järjestöt lakkautetaan.
- Kaikki Neuvostoliiton toimittamassa luettelossa mainitut sotasyylliset ja sotarikolliset luovutetaan Neuvostoliitolle.
- Neuvostoliiton valvonta ulotetaan kaikille yhteiskunnan alueille (talouselämä, teollisuus, maatalous, liikenne, tietoliikenne, julkaisutoiminta, propaganda- ja huvinäytökset...)
- Suomi korvaa Neuvostoliitolle kaikki sille Suomen sotatoimista aiheutuneet menetykset.
- Neuvostoliitto takavarikoi Suomen pankkien kulta- ja valuuttavarannot.
Voroŝilovin komitean laatiman 18 sivuisen asiakirjan ensimmäinen ja viimeinen sivu [16]. Vain allekirjoitukset puuttuvat!
Mikäli Suomen hallitus olisi ollut pakotettu suostumaan ehdottomaan antautumiseen kesällä 1944, olisi Suomi käytännössä liitetty Sosialististen Neuvostotasavaltojen liittoon.
Saksan ulkoministeri Ribbentropin vierailu Helsingissä.
Samaan aikaan kun Moskovan uhkavaatimus saapui, tuli Suomeen ylättäen vierailulle Saksan ulkoministeri Ribbentrop. Ribbentrop esitti vaatimuksensa, että Suomen oli tehtävä Saksan kanssa sopimus, jolla se sitoutuisi olemaan solmimatta erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen tekeminen oli edellytyksenä ase- ja ampumatarvikeavun ja leipäviljan saamiseksi Saksasta Suomeen. Tällaisen avun saaminen oli Suomelle välttämätöntä jotta tilanne rintamalla vakiintuisi sellaiseksi, että rauhanneuvottelut voitaisiin käynnistää. Suomen kohtalo oli vaakalaudalla koska vaihtoehtoina olivat ehdoton antautuminen tai sodan jatkaminen. Kuultuaan lainopillisia neuvonantajia Presidentti Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa sitoutumiskirjeen Hitlerille ja ojensi sen 26.6.1944 Ribbentropille [12, sivu 397]. Kirjeen sisältö oli seuraavanlainen:
"Huomioon ottaen sen aseveljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tai näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa." [12, sivu 397-398].
Saksan ulkoministeri Ribbentropin vierailu Helsingissä.
Samaan aikaan kun Moskovan uhkavaatimus saapui, tuli Suomeen ylättäen vierailulle Saksan ulkoministeri Ribbentrop. Ribbentrop esitti vaatimuksensa, että Suomen oli tehtävä Saksan kanssa sopimus, jolla se sitoutuisi olemaan solmimatta erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen tekeminen oli edellytyksenä ase- ja ampumatarvikeavun ja leipäviljan saamiseksi Saksasta Suomeen. Tällaisen avun saaminen oli Suomelle välttämätöntä jotta tilanne rintamalla vakiintuisi sellaiseksi, että rauhanneuvottelut voitaisiin käynnistää. Suomen kohtalo oli vaakalaudalla koska vaihtoehtoina olivat ehdoton antautuminen tai sodan jatkaminen. Kuultuaan lainopillisia neuvonantajia Presidentti Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa sitoutumiskirjeen Hitlerille ja ojensi sen 26.6.1944 Ribbentropille [12, sivu 397]. Kirjeen sisältö oli seuraavanlainen:
"Huomioon ottaen sen aseveljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tai näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa." [12, sivu 397-398].
Suomi ei lähettänyt vastausta Neuvostoliiton esittämään antautumisvaatimukseen.
Silloinen pääministeri Edwin Linkomies kirjoittaa muistelmissaan noista kriittisistä ajoista, kun aihetta käsiteltiin ulkoasiainvaliokunnan piirissä. Osa valiokunnan jäsenistä oli valmis suostumaan neuvotteluihin tietyillä varauksilla, mutta Linkomies piti kiinni kannastaan, että mikä tahansa vastaus ja neuvotteluehdotus Neuvostoliitolle olisi tulkittu siten, että Suomi on valmis neuvottelemaan kapitulaatiosta eli ehdottomasta antautumisesta Neuvostoliiton kanssa. Pääministerin kanta voitti, ja ulkoasiainvaliokunta päätti olla lainkaan vastaamatta neuvostohallituksen kehotukseen [13, sivu 347]. Suomi ei antautunut, vaan jatkoi sotaa Neuvostoliittoa vastaan saksalaisten tuella [3, sivu 116].
Moskovassa todennäköisesti ymmärrettiin, että liian kovalla vaatimuksella ehdottomasta antautumisesta Neuvostoliitto oli pakottanut Suomen entistä tiiviimpään yhteistyöhön Saksan kanssa. |
Edwin Linkomies
22.12.1894 - 8.9.1963 |
Lähdeluettelo:
[03] Kimmo Rentola: Stalin ja Suomen kohtalo
[06] Hannu Rautakallio: Mannerheim vai Stalin - Yhdysvallat ja Suomen selviytyminen 1939 - 1944.
[10] G. Mannerheimin muistelmat, osa II.
[12] Tuomo Polvinen: J.K.Paasikivi, valtiomiehen elämäntyö 3 1939 - 1944
[13] Edwin Linkomies: Vaikea aika
[16] K.E. Vorošilovin aselepokysymysten komission laatima asiakirja ”О безоговорочной капитуляции Финляндии - Suomen ehdoton antautuminen”. Inventory 6 File 155 Folder 15 Fund 06 “V.М. Molotov "10/13/1943.
[03] Kimmo Rentola: Stalin ja Suomen kohtalo
[06] Hannu Rautakallio: Mannerheim vai Stalin - Yhdysvallat ja Suomen selviytyminen 1939 - 1944.
[10] G. Mannerheimin muistelmat, osa II.
[12] Tuomo Polvinen: J.K.Paasikivi, valtiomiehen elämäntyö 3 1939 - 1944
[13] Edwin Linkomies: Vaikea aika
[16] K.E. Vorošilovin aselepokysymysten komission laatima asiakirja ”О безоговорочной капитуляции Финляндии - Suomen ehdoton antautuminen”. Inventory 6 File 155 Folder 15 Fund 06 “V.М. Molotov "10/13/1943.
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2020 / Contact -yhteydenotto