Päivitetty 03.01.2020
Neuvostoliiton 19. armeijan hyökkäysoperaatio syyskuussa 1944
Huomautus paikannimistä: Kuolajärven pitäjän nimi muuttui v. 1936 Sallaksi. Neuvostoliiton sota-arkiston dokumenteissa Sallan taajaman kohdalla käytetään nimeä Kuolajärvi (КУОЛАЯРВИ). Kuolajärven kylä oli Neuvostoliiton kielenkäytössä Kairala. Käännetyissä teksteissä oudot paikannimet ovat suoria käännöksiä venäjänkielisistä paikannimistä.
19. armeijan hyökkäysoperaation taustaa.
19. armeijan hyökkäysoperaatio syyskuussa 1944 oli yksi vaihe laajempaa Karjalan rintaman suunnitelmaa, jossa tavoitteena oli Saksan Lapin armeijan murskaaminen sen hallussa pitämiltään alueilta Pohjois-Karjalassa, Petsamossa ja Pohjois-Suomessa. Karjalan rintaman komentaja, armeijan kenraali Kirill Meretskov alkoi suunnittelemaan hyökkäystä saksalaisjoukkoja vastaan heti tultuaan nimetyksi Karjalan rintaman komentajaksi helmikuussa 1944. Hyökkäyksen kärki oli suunniteltu Alakurtti - Salla - Kemijärvi - Rovaniemi -linjalle koska sen nähtiin olevan Saksan 20. armeijan heikoin kohta. Puna-armeijan joukot olivat käyneet Alakurtin Verman-linjalla asemasotaa saksalaisjoukkoja vastaan kolmisen vuotta, eikä 19. armeijan joukolla ollut tuoreita kokemuksia hyökkäyssodasta. Saatuaan helmikuun lopulla 1944 STAVKALTA luvan hyökkäysoperaation toteuttamiseen ja lupauksen lisävahvistuksista Kantalahden alueelle, teki Meretskov ensi töikseen järjestelyjä 19. armeijan johtoportaassa, ja alkoi systemaattisesti valmistelemaan joukkojaan hyökkäyssotaan. Saksalaisilla oli vahvasti linnoitetut puolustusasemat Verman-vesistön länsipuolella. Meretskovin muistelmien mukaan tämän linjan läpi murtautuminen olisi syönyt 19. armeijan resursseja, ja olisi tullut kalliiksi. Vaihtoehtona Meretskov päätti 19. armeijan komentajan, kenraaliluutnantti Kozlovin ehdotuksesta toteuttaa Verman puolustuslinjan ohittamisen pohjoisella ja eteläisellä sivustalla, ja puolustusasemissa olevan kahden saksalaisdivisioonan saartamisen ja tuhoamisen.
Aiemmin pidettiin selvänä, että tiettömiä korpitaipaleilla ei voitu käyttää isoja armeijan yksiköitä. 19. Armeijan hyökkäysoperaation toteutus osoitti tämän käsityksen vääräksi. Ensimmäistä kertaa sotahistoriassa kahden jalkaväkidivisioonan joukot ja yksi panssariprikaati etenivät 50 km reitin vihollisen selustaan vaikeakulkuisessa ja tiettömässä maastossa, jossa etenemistä hidastivat sankat metsät, kallioiset harjut, suot, joet ja vuoret. Tielinjojen raivaamiseen ja puiden kaatamiseen käytettiin panssarivaunuja ja katepillareita. Jalkaväkidivisioonien joukot ja pioneerivoimat huolehtivat kaadettujen puiden siirtelystä, kantojenja kivien poistoista, tielinjojen tasoittamisesta, tiepohjien (kapulateiden) rakentamisesta soiden yli sekä siltojen rakentamisesta jokien yli. Jalkaväkirykmenttien 45 mm ja 76 mm tykit kuljetettiin joukkojen mukana mies- ja hevosvoimin. Raskaampi kalusto seurasi viiveellä joukkojen perässä. Koukkausoperaatioon osallistuneet joukot varustettiin ylimääräisillä ruoka-annoksilla, tuliannoksilla ja käsikranaateilla, koska vaikeakulkuisella ja lähes tiettömällä reitillä joukot olivat huollon ulottumattomissa. Taistelijoilla oli kannettavanaan 20 - 33 kilon kuormat (sis. varusteet, aseet, ampumatarvikkeet ja ruokatarvikkeet).
Kaartin erillisen panssariprikaatin (38 гв. тбр) käyttö tieuran raivaamiseen nopeutti huomattavasti pohjoisen hyökkäysreitin valmistumista. Panssariprikaatilla oli käytössään hyökkäyksen alkaessa 54 kpl T34-panssarivaunuja. Panssariprikaatin roolista syyskuun 1944 hyökkäyksessä on tarkempi selvitys täällä.
Hyökkäysoperaatio alkoi 5.9.1944 ja eteni suunnitelman mukaisesti, kunnes 12.9.1944 tuli suunnitelmaan ratkaiseva muutos: 19. armeijan 341. divisioonan 279. rykmentti oli juuri saanut vallattua Saksan XXXVI armeijakunnan joukkojen vetäytymisreitin Kairalan itäpuolella, kun yöllä 12.9.1944 STAVKAn käskyllä saarrosoperaatio keskeytettiin. 341. divisioona joutui vetäytymään pohjoisen suuntaan, jolloin Saksan armeijan joukot pääsivät vetäytymään Alakurtista kohti Sallaa (Kuolajärveä). STAVKAn perusteluna tälle muutokselle oli, että 19. armeijan joukkoja tuli säästää tuleviin taisteluihin vielä tärkeämmällä Petsamon rintamalla.
Tietolähde: [4, 5, 7]
19. armeijan hyökkäysoperaatio syyskuussa 1944 oli yksi vaihe laajempaa Karjalan rintaman suunnitelmaa, jossa tavoitteena oli Saksan Lapin armeijan murskaaminen sen hallussa pitämiltään alueilta Pohjois-Karjalassa, Petsamossa ja Pohjois-Suomessa. Karjalan rintaman komentaja, armeijan kenraali Kirill Meretskov alkoi suunnittelemaan hyökkäystä saksalaisjoukkoja vastaan heti tultuaan nimetyksi Karjalan rintaman komentajaksi helmikuussa 1944. Hyökkäyksen kärki oli suunniteltu Alakurtti - Salla - Kemijärvi - Rovaniemi -linjalle koska sen nähtiin olevan Saksan 20. armeijan heikoin kohta. Puna-armeijan joukot olivat käyneet Alakurtin Verman-linjalla asemasotaa saksalaisjoukkoja vastaan kolmisen vuotta, eikä 19. armeijan joukolla ollut tuoreita kokemuksia hyökkäyssodasta. Saatuaan helmikuun lopulla 1944 STAVKALTA luvan hyökkäysoperaation toteuttamiseen ja lupauksen lisävahvistuksista Kantalahden alueelle, teki Meretskov ensi töikseen järjestelyjä 19. armeijan johtoportaassa, ja alkoi systemaattisesti valmistelemaan joukkojaan hyökkäyssotaan. Saksalaisilla oli vahvasti linnoitetut puolustusasemat Verman-vesistön länsipuolella. Meretskovin muistelmien mukaan tämän linjan läpi murtautuminen olisi syönyt 19. armeijan resursseja, ja olisi tullut kalliiksi. Vaihtoehtona Meretskov päätti 19. armeijan komentajan, kenraaliluutnantti Kozlovin ehdotuksesta toteuttaa Verman puolustuslinjan ohittamisen pohjoisella ja eteläisellä sivustalla, ja puolustusasemissa olevan kahden saksalaisdivisioonan saartamisen ja tuhoamisen.
Aiemmin pidettiin selvänä, että tiettömiä korpitaipaleilla ei voitu käyttää isoja armeijan yksiköitä. 19. Armeijan hyökkäysoperaation toteutus osoitti tämän käsityksen vääräksi. Ensimmäistä kertaa sotahistoriassa kahden jalkaväkidivisioonan joukot ja yksi panssariprikaati etenivät 50 km reitin vihollisen selustaan vaikeakulkuisessa ja tiettömässä maastossa, jossa etenemistä hidastivat sankat metsät, kallioiset harjut, suot, joet ja vuoret. Tielinjojen raivaamiseen ja puiden kaatamiseen käytettiin panssarivaunuja ja katepillareita. Jalkaväkidivisioonien joukot ja pioneerivoimat huolehtivat kaadettujen puiden siirtelystä, kantojenja kivien poistoista, tielinjojen tasoittamisesta, tiepohjien (kapulateiden) rakentamisesta soiden yli sekä siltojen rakentamisesta jokien yli. Jalkaväkirykmenttien 45 mm ja 76 mm tykit kuljetettiin joukkojen mukana mies- ja hevosvoimin. Raskaampi kalusto seurasi viiveellä joukkojen perässä. Koukkausoperaatioon osallistuneet joukot varustettiin ylimääräisillä ruoka-annoksilla, tuliannoksilla ja käsikranaateilla, koska vaikeakulkuisella ja lähes tiettömällä reitillä joukot olivat huollon ulottumattomissa. Taistelijoilla oli kannettavanaan 20 - 33 kilon kuormat (sis. varusteet, aseet, ampumatarvikkeet ja ruokatarvikkeet).
Kaartin erillisen panssariprikaatin (38 гв. тбр) käyttö tieuran raivaamiseen nopeutti huomattavasti pohjoisen hyökkäysreitin valmistumista. Panssariprikaatilla oli käytössään hyökkäyksen alkaessa 54 kpl T34-panssarivaunuja. Panssariprikaatin roolista syyskuun 1944 hyökkäyksessä on tarkempi selvitys täällä.
Hyökkäysoperaatio alkoi 5.9.1944 ja eteni suunnitelman mukaisesti, kunnes 12.9.1944 tuli suunnitelmaan ratkaiseva muutos: 19. armeijan 341. divisioonan 279. rykmentti oli juuri saanut vallattua Saksan XXXVI armeijakunnan joukkojen vetäytymisreitin Kairalan itäpuolella, kun yöllä 12.9.1944 STAVKAn käskyllä saarrosoperaatio keskeytettiin. 341. divisioona joutui vetäytymään pohjoisen suuntaan, jolloin Saksan armeijan joukot pääsivät vetäytymään Alakurtista kohti Sallaa (Kuolajärveä). STAVKAn perusteluna tälle muutokselle oli, että 19. armeijan joukkoja tuli säästää tuleviin taisteluihin vielä tärkeämmällä Petsamon rintamalla.
Tietolähde: [4, 5, 7]
Suunnitelmakartat
19. armeijan hyökkäysoperaation suunnitelma selviää oheisista kartoista. Ensimmäisen vaiheen operaatiot on merkitty punaisilla nuolilla ja toiseen vaiheen operaatiot alemamassa kartassa keltaisilla nuolilla.
19. armeijan hyökkäysoperaation suunnitelma selviää oheisista kartoista. Ensimmäisen vaiheen operaatiot on merkitty punaisilla nuolilla ja toiseen vaiheen operaatiot alemamassa kartassa keltaisilla nuolilla.
Operaatiokartat
19. armeijan hyökkäysoperaation kulku selviää oheisista liitekartoista.
19. armeijan hyökkäysoperaation kulku selviää oheisista liitekartoista.
Kartan mukaan 104. jv-divisioona ylitti Tuntsajoen 8.9.1944 klo 18:00 ja 341. jv-divisioona 9.9.1944 klo 14:00. Ensimmäiset panssarivaunujen tukemat taistelut käytiin Nurmitunturin alueella 9.9.1944.
Saksalaisten puolustusasemat Sallan (Kuolajärven) pohjoispuolella.
Hyökkäysoperaation valmistelu
"Armeijan hyökkäysoperaation menestys oli suuresti riippuvainen operaation valmisteluista. Armeijan joukko-osastoilla ei ollut kokemusta taistelutoiminnasta, koska kolmen vuoden ajan ne olivat olleet asemasotatilanteessa. Asemasodan ja hyökkäyssodan olosuhteet eroavat toisistaan merkittävästi eikä mikään armeijan ohjesääntö kuvannut tämäntyyppistä tilannetta. Kesäkuukausien aikana armeijan joukot oppivat toimimaan mitä vaikeimmissa maasto-olosuhteissa. He etsivät erilaisia muotoja ja metodeja näihin olosuhteisiin sopiville taistelutoimille. Harjoituksia pidettiin seuraavassa järjestyksessä:
- Ensin määriteltiin erityyppisten varusteiden soveltuvuus tiettömiin olosuhteisiin.
- Tutkittiin kysymystä, miten käytännössä organisoidaan joukkueiden ja komppanioiden taistelujärjestys. Näitä harjoiteltiin pataljoonien ja rykmenttien harjoituksissa.
- Lopuksi divisioonien käytännön harjoittelussa harjoiteltiin uusia oppeja tuleviin taisteluihin.
Erityistä huomiota kiinnitettiin marssin organisointiin, kun samaan aikaan pitää raivata teitä kolonnille, ja taistella vaikeissa vuoristoisissa olosuhteissa. Näitä harjoituksia pidettiin koko ajan operaatio alkuun asti. Joukkojen sitkeätä koulutus- ja harjoitustoimintaa tutkittaessa voidaan todeta, että poikkeuksellisen vaikea operaation toteutettiin erittäin hyvin ja se olisi voinut johtaa vihollisen täydelliseen tuhoutumiseen.
Koska operaatio oli suunniteltu ajoissa, ei valmistautumisaikaa käytännössä tarvittu, kun Karjalan rintaman sotaneuvoston direktiivi hyökkäyksestä saatiin 4.9.1944. Jo 6.9.1944 vastaisena yönä 19. armeijan joukko-osastot aloittivat marssin. Hyökkäysoperaatiota oli suunniteltu koko kesän 1944 ajan, ja vuodenajasta ja välineistä riippuen suunnitelmaan tehtiin tarvittavia muutoksia. Operaatiosuunnitelman mukaisesti pidettiin sotaharjoituksia (sotapelejä) 19. armeijan esikuntien upseereiden kanssa. Sen vuoksi, rintaman komentajan käsky ei mitenkään yllättänyt esikuntaa eikä joukkoja. Erittäin suurta roolia operaation valmistelussa näytteli vihollisen tiedustelu. Vihollistoiminnan tiedustelu metsäisessä tunturimaastossa on äärimmäisen vaikeaa työtä. Metsät ja vuoret peittävät vihollisen sijaintipaikat ja antavat viholliselle mahdollisuuden liikuttaa joukkojaan meidän havaitsematta. Vihollisen puolustuksen rakennetta oli lähes mahdotonta määritellä tiedusteluasemista. Sen vuoksi vankien kuulustelukertomukset olivat, ei ainoastaan täydentävää informaatiota, vaan aivan perusmenetelmä saada tietoja vihollisesta. Vankien sieppaaminen juoksuhaudoista, jotka olivat hyvin vahvistetuissa puolustusasemissa, oli hyvin vaikeaa, mutta huolimatta tiedustelutoiminnan vaikeudesta, oli armeijan esikunnalla luotettavia ja täydellisiä tietoja vihollisesta, sen vahvuudesta, ryhmittymisestä, voimasta ja välineistä, puolustusasemista sekä suunnitelmista niin eturintamalta kuin selustasta. Näiden tietojen huolellinen tutkiminen ja analyysi auttoi etukäteen ennakoimaan vihollisen käyttäytymistä hyökkäysoperaation aikana. Tämän tuloksena operaatio eteni täysin ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti."
Tietolähde: Käännös 19. armeijan sotapäiväkirjasta lokakuu 1944.
"Armeijan hyökkäysoperaation menestys oli suuresti riippuvainen operaation valmisteluista. Armeijan joukko-osastoilla ei ollut kokemusta taistelutoiminnasta, koska kolmen vuoden ajan ne olivat olleet asemasotatilanteessa. Asemasodan ja hyökkäyssodan olosuhteet eroavat toisistaan merkittävästi eikä mikään armeijan ohjesääntö kuvannut tämäntyyppistä tilannetta. Kesäkuukausien aikana armeijan joukot oppivat toimimaan mitä vaikeimmissa maasto-olosuhteissa. He etsivät erilaisia muotoja ja metodeja näihin olosuhteisiin sopiville taistelutoimille. Harjoituksia pidettiin seuraavassa järjestyksessä:
- Ensin määriteltiin erityyppisten varusteiden soveltuvuus tiettömiin olosuhteisiin.
- Tutkittiin kysymystä, miten käytännössä organisoidaan joukkueiden ja komppanioiden taistelujärjestys. Näitä harjoiteltiin pataljoonien ja rykmenttien harjoituksissa.
- Lopuksi divisioonien käytännön harjoittelussa harjoiteltiin uusia oppeja tuleviin taisteluihin.
Erityistä huomiota kiinnitettiin marssin organisointiin, kun samaan aikaan pitää raivata teitä kolonnille, ja taistella vaikeissa vuoristoisissa olosuhteissa. Näitä harjoituksia pidettiin koko ajan operaatio alkuun asti. Joukkojen sitkeätä koulutus- ja harjoitustoimintaa tutkittaessa voidaan todeta, että poikkeuksellisen vaikea operaation toteutettiin erittäin hyvin ja se olisi voinut johtaa vihollisen täydelliseen tuhoutumiseen.
Koska operaatio oli suunniteltu ajoissa, ei valmistautumisaikaa käytännössä tarvittu, kun Karjalan rintaman sotaneuvoston direktiivi hyökkäyksestä saatiin 4.9.1944. Jo 6.9.1944 vastaisena yönä 19. armeijan joukko-osastot aloittivat marssin. Hyökkäysoperaatiota oli suunniteltu koko kesän 1944 ajan, ja vuodenajasta ja välineistä riippuen suunnitelmaan tehtiin tarvittavia muutoksia. Operaatiosuunnitelman mukaisesti pidettiin sotaharjoituksia (sotapelejä) 19. armeijan esikuntien upseereiden kanssa. Sen vuoksi, rintaman komentajan käsky ei mitenkään yllättänyt esikuntaa eikä joukkoja. Erittäin suurta roolia operaation valmistelussa näytteli vihollisen tiedustelu. Vihollistoiminnan tiedustelu metsäisessä tunturimaastossa on äärimmäisen vaikeaa työtä. Metsät ja vuoret peittävät vihollisen sijaintipaikat ja antavat viholliselle mahdollisuuden liikuttaa joukkojaan meidän havaitsematta. Vihollisen puolustuksen rakennetta oli lähes mahdotonta määritellä tiedusteluasemista. Sen vuoksi vankien kuulustelukertomukset olivat, ei ainoastaan täydentävää informaatiota, vaan aivan perusmenetelmä saada tietoja vihollisesta. Vankien sieppaaminen juoksuhaudoista, jotka olivat hyvin vahvistetuissa puolustusasemissa, oli hyvin vaikeaa, mutta huolimatta tiedustelutoiminnan vaikeudesta, oli armeijan esikunnalla luotettavia ja täydellisiä tietoja vihollisesta, sen vahvuudesta, ryhmittymisestä, voimasta ja välineistä, puolustusasemista sekä suunnitelmista niin eturintamalta kuin selustasta. Näiden tietojen huolellinen tutkiminen ja analyysi auttoi etukäteen ennakoimaan vihollisen käyttäytymistä hyökkäysoperaation aikana. Tämän tuloksena operaatio eteni täysin ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti."
Tietolähde: Käännös 19. armeijan sotapäiväkirjasta lokakuu 1944.
Hyökkäysoperaation yllätyksellisyys
"Yllätyksellisyys näytteli tässä operaatiossa merkittävää roolia. Vihollinen odotti hyökkäystämme ja valmistautui siihen, mutta kuitenkaan se ei kyennyt ennakoimaan sitä, milloin ja millä tavalla hyökkäys tapahtuu. Operaation valmistelun salassapitoa edesauttoi se, että ennen operaation alkamista ei oltu suoritettu mitään joukkojen keskittämistä, ja tämän vuoksi olivat maatie- ja rautatieliikenne tavanomaisia eikä niissä näkynyt muutoksia. Tämän jälkeen, seuraavina kuukausina 19. armeijan vahvuudesta siirrettiin lisävahvistuksia rintamanosien välillä. Jos vihollinen olisi tiennyt tämän, se olisi voinut ennakoida 19. armeijan siirtymisen hyökkäystoimintaan. Tämä valmistelu suoritettiin äärimmäisen salaisesti. Jopa osa upseereista, jotka ottivat tähän operaation suunnitteluun osaa, piti näitä asiakirjoja koulutusdokumentteina. Puhelinkeskustelut tästä operaation valmistelusta olivat ankarasti kiellettyjä. Joukkojen uudelleen ryhmittymiset tapahtuivat öiseen aikaan, ja tämän tuloksena vihollinen ei pystynyt saamaan selville 19. armeijan valmistautumista hyökkäykseen. Ensimmäiseksi vihollinen sai tietää hyökkäyksestämme vasta sen jälkeen, kun tapahtui tiedusteluosastojen kohtaaminen Tuntsa-joen lohkolla.
Heinä-elokuun aikana, kun rakennettiin tietä eteläisellä sivustalla, Näämöjärven asemalta Tsyrtoivaan, niin vihollinen harhautettiin pääiskun suunnan suhteen. Sen vuoksi, että muut rintamalohkot heikentyivät, sen oli pakko vahvistaa oikeaa sivustaansa. Operaation kuluessa oli havaittavissa vihollisen hämmentyneisyys. Vihollinen ei tiennyt, missä suunnassa oli suurin uhka. Vasta viidentenä tai kuudentena operaation päivänä saksalaiset nähtävästi kykenivät ennakoimaan päähyökkäyksen suunnan ja lähetti puna-armeijan 104. ja 341. divisioonia vastaan Nurmitunturin suunnalle noin puolet omista joukoistaan (378 PP, 279 PP, 324 PP, 211. panssariprikaatin ja muita erillisiä pataljoonia ja niiden perässä 392 PP:n).
Saksan joukko-osastojen komentajilla oli kokemusta hyökkäystoiminnasta vuodelta 1941. Käsiin saadusta vihollisen dokumentista selvisi, että saksalaisten mielestä taistelu tiettömässä maastossa on pienimuotoista toimintaa, jossa ei tarvita suuria määriä jalkaväkeä. Uskoen siihen, että he pystyvät voittamaan maaston nykyaikaisilla teknisillä välineillä, saksalaiset eivät edes yrittäneet tutkia sitä mahdollisuutta, että olisivat tehneet vastarintaa panssarivaunuilla ja tykistöllä. He luottivat siihen, että kun on 50 km tietöntä seutua omien joukkojen ja vihollisen joukkojen välillä, he eivät olleet huolissaan omien sivustojensa turvallisuudesta. Vihollinen oli tottunut siihen, että se pystyi menestyksekkäästi taistelemaan puolustuslinjojen sivustoilla meidän tiedusteluryhmiä vastaan, ja siksi vihollisen oli täysin yllättynyt, kun puna-armeijan kaksi jalkaväkidivisioonaa siirrettiin Miekkalahden alueelle kaiken tekniikkansa kanssa, ja lisäksi mukana seurasi panssariprikaati, kranaatinheitinjoukkoja ja 152 mm. tykistöä."
Tietolähde: Käännös 19. Armeijan sotapäiväkirjasta lokakuu 1944.
"Yllätyksellisyys näytteli tässä operaatiossa merkittävää roolia. Vihollinen odotti hyökkäystämme ja valmistautui siihen, mutta kuitenkaan se ei kyennyt ennakoimaan sitä, milloin ja millä tavalla hyökkäys tapahtuu. Operaation valmistelun salassapitoa edesauttoi se, että ennen operaation alkamista ei oltu suoritettu mitään joukkojen keskittämistä, ja tämän vuoksi olivat maatie- ja rautatieliikenne tavanomaisia eikä niissä näkynyt muutoksia. Tämän jälkeen, seuraavina kuukausina 19. armeijan vahvuudesta siirrettiin lisävahvistuksia rintamanosien välillä. Jos vihollinen olisi tiennyt tämän, se olisi voinut ennakoida 19. armeijan siirtymisen hyökkäystoimintaan. Tämä valmistelu suoritettiin äärimmäisen salaisesti. Jopa osa upseereista, jotka ottivat tähän operaation suunnitteluun osaa, piti näitä asiakirjoja koulutusdokumentteina. Puhelinkeskustelut tästä operaation valmistelusta olivat ankarasti kiellettyjä. Joukkojen uudelleen ryhmittymiset tapahtuivat öiseen aikaan, ja tämän tuloksena vihollinen ei pystynyt saamaan selville 19. armeijan valmistautumista hyökkäykseen. Ensimmäiseksi vihollinen sai tietää hyökkäyksestämme vasta sen jälkeen, kun tapahtui tiedusteluosastojen kohtaaminen Tuntsa-joen lohkolla.
Heinä-elokuun aikana, kun rakennettiin tietä eteläisellä sivustalla, Näämöjärven asemalta Tsyrtoivaan, niin vihollinen harhautettiin pääiskun suunnan suhteen. Sen vuoksi, että muut rintamalohkot heikentyivät, sen oli pakko vahvistaa oikeaa sivustaansa. Operaation kuluessa oli havaittavissa vihollisen hämmentyneisyys. Vihollinen ei tiennyt, missä suunnassa oli suurin uhka. Vasta viidentenä tai kuudentena operaation päivänä saksalaiset nähtävästi kykenivät ennakoimaan päähyökkäyksen suunnan ja lähetti puna-armeijan 104. ja 341. divisioonia vastaan Nurmitunturin suunnalle noin puolet omista joukoistaan (378 PP, 279 PP, 324 PP, 211. panssariprikaatin ja muita erillisiä pataljoonia ja niiden perässä 392 PP:n).
Saksan joukko-osastojen komentajilla oli kokemusta hyökkäystoiminnasta vuodelta 1941. Käsiin saadusta vihollisen dokumentista selvisi, että saksalaisten mielestä taistelu tiettömässä maastossa on pienimuotoista toimintaa, jossa ei tarvita suuria määriä jalkaväkeä. Uskoen siihen, että he pystyvät voittamaan maaston nykyaikaisilla teknisillä välineillä, saksalaiset eivät edes yrittäneet tutkia sitä mahdollisuutta, että olisivat tehneet vastarintaa panssarivaunuilla ja tykistöllä. He luottivat siihen, että kun on 50 km tietöntä seutua omien joukkojen ja vihollisen joukkojen välillä, he eivät olleet huolissaan omien sivustojensa turvallisuudesta. Vihollinen oli tottunut siihen, että se pystyi menestyksekkäästi taistelemaan puolustuslinjojen sivustoilla meidän tiedusteluryhmiä vastaan, ja siksi vihollisen oli täysin yllättynyt, kun puna-armeijan kaksi jalkaväkidivisioonaa siirrettiin Miekkalahden alueelle kaiken tekniikkansa kanssa, ja lisäksi mukana seurasi panssariprikaati, kranaatinheitinjoukkoja ja 152 mm. tykistöä."
Tietolähde: Käännös 19. Armeijan sotapäiväkirjasta lokakuu 1944.
Hyökkäysoperaation toteutus
"Puna-armeijan kenttäohjesäännön luonnoksessa puhutaan siitä, että tämän manööverin päämuodot hyökkäyksessä vuoristoisella seudulla on vihollisen kiertäminen ja saartaminen. Tämän ohjesäännön vaatimusten mukaisesti operaation idea oli siinä, että käytetään pääosa joukkojen voimasta syvälle menevään vihollisen asemien kiertämiseen, mutta sillä erikoispiirteellä, että suurella joukolla tapahtuva kiertomanööveri täytyi suorittaa vaikeassa maastossa ja täysin tiettömällä alueella.
Suoritetun operaation opetuksena oli, että vaikeakulkuisessa ja tiettömässä maastossa, joukkojen manööveri on mahdollinen sillä edellytyksellä, että henkilöstö on valmennettu ja harjoitellut marssimaan tiettömässä maastossa, ja että se kykenee raivaamaan ja valmistelemaan ne liikennöitävään kuntoon.
Armeijan joukot osoittivat tässä operaatiossa esimerkillistä organisoitumista, ja koko operaation ajatus oli rohkeassa manööverissä, joka asetti vihollisen joukot täydellisen romahtamisen vaaraan.
104. divisioonan taistelu Nurmijoen linjalla, ja vihollisen puolustusasemien hävittäminen Voiti-tunturin alueella sekä Tuntsa-joen alueella perustui vihollisen sivustojen kiertämiseen, piirittämiseen ja tuhoamiseen osa kerrallaan.
Opimme tästä seuraavaa: Armeijan etevällä manööverillä luotiin ratkaiseva ylivoima vihollisen heikkoihin kohteisiin.
Vahva puolustuslinja, jonka saksalaiset olivat rakentaneet kolmen vuoden aikana käyttäen siihen suunnattoman paljon työtä ja materiaaleja, saatiin kierrettyä puna-armeijan pääjoukoilla. Osoittautui, että saksalaiset olivat tehneet turhaa työtä. Manööverin tuloksena vihollinen joutui käymään taistelua epäedullisissa olosuhteissa ja sellaisilla alueilla, joita ei ollut valmisteltu puolustukseen. Meillä oli viholliseen verrattuna hieman enemmän voimia ja välineitä, armeijan joukot suorittivat manööverin, joka oli suunniteltu sitä silmällä pitäen, että vihollisen joukot saatiin hajautettua ja tuhottua ennen kuin se ehti saamaan ylivoiman ratkaisevilla alueilla."
Tietolähde: [5]
"Puna-armeijan kenttäohjesäännön luonnoksessa puhutaan siitä, että tämän manööverin päämuodot hyökkäyksessä vuoristoisella seudulla on vihollisen kiertäminen ja saartaminen. Tämän ohjesäännön vaatimusten mukaisesti operaation idea oli siinä, että käytetään pääosa joukkojen voimasta syvälle menevään vihollisen asemien kiertämiseen, mutta sillä erikoispiirteellä, että suurella joukolla tapahtuva kiertomanööveri täytyi suorittaa vaikeassa maastossa ja täysin tiettömällä alueella.
Suoritetun operaation opetuksena oli, että vaikeakulkuisessa ja tiettömässä maastossa, joukkojen manööveri on mahdollinen sillä edellytyksellä, että henkilöstö on valmennettu ja harjoitellut marssimaan tiettömässä maastossa, ja että se kykenee raivaamaan ja valmistelemaan ne liikennöitävään kuntoon.
Armeijan joukot osoittivat tässä operaatiossa esimerkillistä organisoitumista, ja koko operaation ajatus oli rohkeassa manööverissä, joka asetti vihollisen joukot täydellisen romahtamisen vaaraan.
104. divisioonan taistelu Nurmijoen linjalla, ja vihollisen puolustusasemien hävittäminen Voiti-tunturin alueella sekä Tuntsa-joen alueella perustui vihollisen sivustojen kiertämiseen, piirittämiseen ja tuhoamiseen osa kerrallaan.
Opimme tästä seuraavaa: Armeijan etevällä manööverillä luotiin ratkaiseva ylivoima vihollisen heikkoihin kohteisiin.
Vahva puolustuslinja, jonka saksalaiset olivat rakentaneet kolmen vuoden aikana käyttäen siihen suunnattoman paljon työtä ja materiaaleja, saatiin kierrettyä puna-armeijan pääjoukoilla. Osoittautui, että saksalaiset olivat tehneet turhaa työtä. Manööverin tuloksena vihollinen joutui käymään taistelua epäedullisissa olosuhteissa ja sellaisilla alueilla, joita ei ollut valmisteltu puolustukseen. Meillä oli viholliseen verrattuna hieman enemmän voimia ja välineitä, armeijan joukot suorittivat manööverin, joka oli suunniteltu sitä silmällä pitäen, että vihollisen joukot saatiin hajautettua ja tuhottua ennen kuin se ehti saamaan ylivoiman ratkaisevilla alueilla."
Tietolähde: [5]
Kartta:
Oheisesta liitekartasta selviää 19. armeijan hyökkäysoperaation eteneminen vaiheittain.
Oheisesta liitekartasta selviää 19. armeijan hyökkäysoperaation eteneminen vaiheittain.
- Kartta 1 (8-10.9.1944): 104. divisioona ja 341. divisioona sekä 38. erillinen panssariprikaati ylittävät Tuntsajoen Kuolajärven koillispuolella 8.9.1944. 104. divisioona ja 38. erillinen panssariprikaati etenevät Nurmitunturin ja Korjan alueille, jossa ne hyökkäävät saksalaisten puolustusasemien kimppuun. 341. divisioona etenee Kairalan alueelle, jossa valtaa Sallan/Kuolajärven-Alakurtin välisen tien Kairalan itäpuolella ja siten sulkee Saksan XXXVI armeijakunnan länteen johtavan vetäytymisreitin.
- Kartta 2 (11-14.9.1944): 341. divisioonan vetäytyy pohjoiseen pois 12. 9.1944 valtaamaltaan Sallan/Kuolajärven - Alakurtin maantieltä ja avaa saksalaisille vetäytymisreitin länteen. Saksan joukkojen vetäydyttyä vahvasti linnoitetulta Verman-linjalta Alakurtin alueelle Tuntsa-joen länsipuolelle, 21. divisioona ja 122. divisioona hyökkäävät Verman-linjan yli. 715. rykmentti (122. D) etenee Vuorijärven suuntaan sulkemaan saksalaisten vetäytymisreittiä etelän ja lounaan suuntiin.
- Kartta 3 (25-26.9.1944): 19. armeijan joukot jatkavat hyökkäyksiä Sallan/Kuolajärven aluetta puolustavia saksalaisjoukkoja vastaan. Saksalaisjoukot pääsevät vetäytymään lännen suuntaan.
Panssarijoukkojen tuki 19. armeijan hyökkäysoperaatiossa
Tietolähde: [6 ja 7]
- 38. Kaartin erillinen panssariprikaati (38 гв. тбр) tuki 19. armeijan hyökkäystä pohjoisella sivustalla, ja se oli alistettu 104. jalkaväkidivisioonan komentoon. Sillä oli käytössään hyökkäyksen alkaessa 47 kpl T-34-panssarivaunuja. Panssarivaunuja käytettiin tehokkaasti mm. puiden kaatamiseen rakennettaessa tietä tiettömään korpeen.
- 88. Erillinen panssarirykmentti tuki 19. armeijan hyökkäystä eteläisellä sivustalla, ja se oli alistettu 715. jalkaväkirykmentin komentoon. Sillä oli käytössään hyökkäyksen alkaessa 22 kpl T34-panssarivaunuja ja 1 kpl T-37 panssarivanuja.
Tietolähde: [6 ja 7]
T-34 keskiraskas panssarivaunu
|
Somua S-35 panssarivaunu
|
Neuvostoliiton 7. ilma-armeijan ( 7-я воздушная армия) tuki hyökkäysoperaatiossa
Neuvostoliiton ilmavoimat tukivat 19. armeijan hyökkäysoperaatiota tuhoamalla vetäytyvien saksalaisjoukkojen kujetuskolonnia Alakurtti - Salla maantiellä ja rautatiellä. Lisäksi ilmavoimat suoritti hyökkäyksiä taisteluiden painopistealueilla, kuten esim. Sallan (Kuolajärven) pohjoispuolella Talluskatakoskella (ks. liitekuva).
Neuvostoliiton ilmavoimat tukivat 19. armeijan hyökkäysoperaatiota tuhoamalla vetäytyvien saksalaisjoukkojen kujetuskolonnia Alakurtti - Salla maantiellä ja rautatiellä. Lisäksi ilmavoimat suoritti hyökkäyksiä taisteluiden painopistealueilla, kuten esim. Sallan (Kuolajärven) pohjoispuolella Talluskatakoskella (ks. liitekuva).
19. armeijan hyökkäysoperaation yhteenveto
"Suoritetun hyökkäysoperaation aikana 19. armeijan joukot ovat marssineet pääyksiköillään poikkeuksellisen yli 95 km pitkän vaikean marssin vaikeassa, tiettömässä maastossa, ja vihollisen yllättäen saapuivat syvälle Saksan XXXVI Armeijakunnan Verman-puolustuslinjan selustaan. Työnnettyään vihollisen reservit iskuilla Kuolajärvelle, armeija on nopealla operaatiolla katkaissut vihollisen ainoan kulkuyhteyden Kairalan itäpuolella, ja samanaikaisesti murtautumalla rintaman pohjoislohkolla, sekä kiertäen vihollisen puolustuslinjat etelän suunnalla 19. armeijan yksiköt asettivat Saksan XXXVI Armeijakunnan yksiköt väistämättömän saarroksen ja tuhoamisen vaaraan.
Saatuaan Karjalan rintamalta direktiivin (12.9.1944 No. 220213), joka kielsi ryhtymisen määrätietoiseen taisteluun tarkoituksena puna-armeijan resurssien säästäminen, lopetettiin jatkotoimet saksalaisen XXXVI Armeijakunnan saartamiseksi ja tuhoamiseksi. Saartorengas avattiin siirtämällä Saksalaisten vetäytymisreittiä Kairalan itäpuolella hallussa pitävät puna-armeijan joukot pohjoisen suuntaan, jolloin Saksan armeijan joukot pääsivät vetäytymään Kairalan kautta Kuolajärvelle. Puna-armeijan joukot takaa-ajoivat vetäytyviä vihollisen joukkoja aina Neuvostoliiton ja Suomen rajalle saakka ryhtymättä vakavampaan taisteluun.
Operaation aikana 19. armeijan joukot löivät Saksan armeijan 378 ja 307 rykmentit, sekä 56. vuoristojääkäripataljoonan, 211. panssaripataljoonan, 234. tiedustelueskadroonan, 230 koulutuspataljoonan, 234. pioneeripataljoonan ja 406. rakennuspataljoonan. Lisäksi aiheutettiin merkittäviä menetyksiä 379, 324 ja 392 rykmenteille.
Puna-armeijan joukot tuhosivat hyökkäysoperaatiossa: 28 panssarivaunua, 2 panssariautoa, 51 erikaliiberista aseitta, 33 kranaatinheitintä, 2 kuusiputkista raketinheitintä, 105 konepistoolia, 20 panssarintorjuntakivääriä, 71 moottoriajoneuvoa, 16 moottoripyörää. Vihollinen menetti yli 7000 sotilasta ja upseeria kaatuneina ja haavoittuneina. Samoissa taisteluissa saatiin sotasaaliiksi: 17 panssarivaunua, 3 panssariautoa, 22 erikaliiberista asetta, 10. raskasta raketinheitinajoneuvoa, 17 kranaatinheitintä, 175 konekivääriä, 356 kivääriä, 101 konekivääriä, 3 kranaatinheitintä, 40 autoa, 20 moottoripyörää, 112 polkupyörää, 21 radiopuhelinta.
Lisäksi sotasaaliiksi saatiin: yli 100.000 miinaa, 5.000 erikaliiberista pommia, 3.000.000 kiväärinammusta, yli 700.000 pistoolin ammusta, yli 50.000 kranaattia. 1 lentokone, 3 lentokoneen moottoria, 1 höyryveturi, 11 rautatievaunua, 3150 kaasunaamaria, 16 ruokavarastoa, 3 laite ja materiaalivarastoa. Otettiin vangiksi 203 saksalaista sotilasta.
Tänä aikana on viholliselta vapautettu 45 taajamaa mukaan lukien Sallan Kuolajärvi, 9 rautatieasemaa sisältäen Voitan, Alakurtin, Nurmen, Kairalan ja Kuolajärven asemat. Auto- ja rautateitä saatiin raivattua vihollisen jäljiltä yhteensä 104 km.
19. Armeijan operaation tuloksena on vapautettu Kantalahden ja Kuolajärven operatiiviset suunnat. Saksan XXXVI armeijakunnan yhteenliittymä kärsi perustavanlaatuisia menetyksiä, minkä seurauksena suuri osa siitä ei enää pystynyt ottamaan osaa taisteluihin. 19. armeijan hyökkäysoperaatiolla vapautettiin viholliselta Karjalais-Suomalainen Neuvostotasavalta."
"Suoritetun hyökkäysoperaation aikana 19. armeijan joukot ovat marssineet pääyksiköillään poikkeuksellisen yli 95 km pitkän vaikean marssin vaikeassa, tiettömässä maastossa, ja vihollisen yllättäen saapuivat syvälle Saksan XXXVI Armeijakunnan Verman-puolustuslinjan selustaan. Työnnettyään vihollisen reservit iskuilla Kuolajärvelle, armeija on nopealla operaatiolla katkaissut vihollisen ainoan kulkuyhteyden Kairalan itäpuolella, ja samanaikaisesti murtautumalla rintaman pohjoislohkolla, sekä kiertäen vihollisen puolustuslinjat etelän suunnalla 19. armeijan yksiköt asettivat Saksan XXXVI Armeijakunnan yksiköt väistämättömän saarroksen ja tuhoamisen vaaraan.
Saatuaan Karjalan rintamalta direktiivin (12.9.1944 No. 220213), joka kielsi ryhtymisen määrätietoiseen taisteluun tarkoituksena puna-armeijan resurssien säästäminen, lopetettiin jatkotoimet saksalaisen XXXVI Armeijakunnan saartamiseksi ja tuhoamiseksi. Saartorengas avattiin siirtämällä Saksalaisten vetäytymisreittiä Kairalan itäpuolella hallussa pitävät puna-armeijan joukot pohjoisen suuntaan, jolloin Saksan armeijan joukot pääsivät vetäytymään Kairalan kautta Kuolajärvelle. Puna-armeijan joukot takaa-ajoivat vetäytyviä vihollisen joukkoja aina Neuvostoliiton ja Suomen rajalle saakka ryhtymättä vakavampaan taisteluun.
Operaation aikana 19. armeijan joukot löivät Saksan armeijan 378 ja 307 rykmentit, sekä 56. vuoristojääkäripataljoonan, 211. panssaripataljoonan, 234. tiedustelueskadroonan, 230 koulutuspataljoonan, 234. pioneeripataljoonan ja 406. rakennuspataljoonan. Lisäksi aiheutettiin merkittäviä menetyksiä 379, 324 ja 392 rykmenteille.
Puna-armeijan joukot tuhosivat hyökkäysoperaatiossa: 28 panssarivaunua, 2 panssariautoa, 51 erikaliiberista aseitta, 33 kranaatinheitintä, 2 kuusiputkista raketinheitintä, 105 konepistoolia, 20 panssarintorjuntakivääriä, 71 moottoriajoneuvoa, 16 moottoripyörää. Vihollinen menetti yli 7000 sotilasta ja upseeria kaatuneina ja haavoittuneina. Samoissa taisteluissa saatiin sotasaaliiksi: 17 panssarivaunua, 3 panssariautoa, 22 erikaliiberista asetta, 10. raskasta raketinheitinajoneuvoa, 17 kranaatinheitintä, 175 konekivääriä, 356 kivääriä, 101 konekivääriä, 3 kranaatinheitintä, 40 autoa, 20 moottoripyörää, 112 polkupyörää, 21 radiopuhelinta.
Lisäksi sotasaaliiksi saatiin: yli 100.000 miinaa, 5.000 erikaliiberista pommia, 3.000.000 kiväärinammusta, yli 700.000 pistoolin ammusta, yli 50.000 kranaattia. 1 lentokone, 3 lentokoneen moottoria, 1 höyryveturi, 11 rautatievaunua, 3150 kaasunaamaria, 16 ruokavarastoa, 3 laite ja materiaalivarastoa. Otettiin vangiksi 203 saksalaista sotilasta.
Tänä aikana on viholliselta vapautettu 45 taajamaa mukaan lukien Sallan Kuolajärvi, 9 rautatieasemaa sisältäen Voitan, Alakurtin, Nurmen, Kairalan ja Kuolajärven asemat. Auto- ja rautateitä saatiin raivattua vihollisen jäljiltä yhteensä 104 km.
19. Armeijan operaation tuloksena on vapautettu Kantalahden ja Kuolajärven operatiiviset suunnat. Saksan XXXVI armeijakunnan yhteenliittymä kärsi perustavanlaatuisia menetyksiä, minkä seurauksena suuri osa siitä ei enää pystynyt ottamaan osaa taisteluihin. 19. armeijan hyökkäysoperaatiolla vapautettiin viholliselta Karjalais-Suomalainen Neuvostotasavalta."
Tietolähde: [5]
Ottaita Karjalan rintaman komentaja Kirill Meretskovin muistelmateoksesta "In the service of the people"
"Omat joukkomme olivat valmistelleet Saksan XXXVI Armeijakunnan saartamista jo pitkän aikaa ennen operaation alkamista. He olivat huolellisesti tiedustelleet vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Joukot varustettiin ylimääräisillä ruoka-annoksilla, tuliannoksilla ja käsikranaateilla. Vaikeakulkuisella ja lähes tiettömällä reitillä joukot olivat huollon ulottumattomissa."
"19. armeija oli tärkeässä asemassa. Marssittuaan lähes 100 km vaikeakulkuisessa maastossa joukot katkaisivat vihollisen yhteydet. Samanaikaisella läpimurto pohjoisella sektorilla ja saarros etelän suunnasta laittoi saksalaisjoukot vaikeaan asemaan. Saksalaisjoukot jättivät raskaan kalustonsa ja ryntäsivät Pohjois-Suomen suuntaan. Kun sain tietooni (12.9.1944), että 19. armeijan joukot olivat saavuttaneet maantien Kairalan alueella, raportoin asiasta välittömästi Armeijankenraali A.I. Antonoville sähkeitse. Kuunneltuaan minua ja kysyttyään selvennyksiä joihinkin yksityiskohtiin, hän sanoi: ”Odota käskyjä”. Odotin käskyä saarretun vihollisen tuhoamiseksi. Mutta, seuraavana yönä minulle tuotiin sähkösanoma, jossa sanottiin: ”Meidän ei tule missään tapauksessa ryhtyä raskaisiin taisteluihin vihollisen vetäytyvien joukkojen kanssa, eikä meidän tule kuluttaa joukkojamme syvälle ulottuviin koukkauksiin. Natsien tuhoaminen toteutetaan tuliasein vihollisen vetäytymisteitä myöten.” Se oli minulle uusi asetelma enkä suoraan sanoen ymmärtänyt sitä. Sen vuoksi soitin pääesikuntaan ja pyysin selvitystä miksi hyökkäys saarrettua Saksan XXXVI armeijakuntaa vastaan kiellettiin. Minulle vastattiin, että tärkein asia tällä hetkellä on säästää sotavoimia Petsamon alueen vapauttamiseen. Petsamon alue on saksalaisille tärkeä joten he eivät vetäydy sieltä ilman voiman käyttöä. Saksan XXXVI armeijakunnan tuhoaminen kuluttaa resurssejamme joita ilman meidän on mahdotonta aloittaa Petsamon operaatiota." |
Armeijan kenraali Kirill Meretskov toimi helmikuusta 1944 lähtien Neuvostoliiton Karjalan rintaman komentajana. Lokakuussa 1944 hänet ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi, mikä oli Neuvostoliiton korkein sotilasarvo.
Muistelmateos:"На службе народу, 1968" (Kansan palveluksessa). |
"Minun oli vaikea ymmärtää STAVKAn päätöstä keskeyttää 19. armeijan toteuttama saarrosoperaatio, mutta vielä mahdottomampaa sen ymmärtäminen oli 19. armeijan komentajalle G.K. Kozloville. Kun annoin hänelle määräyksen, hän ei pitkään aikaan halunnut ymmärtää tapahtunutta. Ajatus vihollisjoukkojen saartamisesta ja tuhoamisesta oli Kozloville niin juurtunut, että jouduin antamaan määräyksen kirjallisesti. Lisäksi jouduin lähettämään 19. armeijan komentokeskukseen Karjalan rintaman poliittisen direktoraatin komentajan, kenraalimajuri K. F, Kalashnikovin valvomaan määräyksen täytäntöönpanoa."
Tietolähde: [7] |
19. armeijan komentaja, kenraaliluutnantti
Georgy Kirillovich Kozlov |
Saksan 20. Vuoristoarmeijan raportointi puna-armeijan hyökkäysoperaatiosta Alakurtin - Sallan alueella syyskuussa 1944.
Lisään tähän loppuun vertailun vuoksi mitä Saksan 20. AOK raportoi puna-armeijan hyökkäysoperaatiosta. Linkin takana kopio saksankielisestä raportista 20AOK_Feindlagebericht_1944-09_W.PDF.
Lisään tähän loppuun vertailun vuoksi mitä Saksan 20. AOK raportoi puna-armeijan hyökkäysoperaatiosta. Linkin takana kopio saksankielisestä raportista 20AOK_Feindlagebericht_1944-09_W.PDF.
"1) Vihollistoiminta
Tehokkaan tiedustelutoiminnan jälkeen, etenkin pohjoisen rintaman edessä, vihollinen eteni Sallan suunnalla aiemmin keväällä valtaamiinsa asemiin ennen omien joukkojemme vetäytymistä. 7.9. on havaittu vihollisen eteneminen (2 rykmenttiä) Korjan suunnalla alueelle 20 km Liposyntymästä luoteeseen.
Seuraavina päivinä vihollinen rakensi siltoja Tuntsajoen yli ja kävi ankaria taisteluja Korja – Salla tiellä kohti lounasta 104. divisioonan joukoin, joita tuki 38. Kaartin panssariprikaati ottaen haltuunsa Nurmitunturin 11.9. useiden rykmentin vahvuisten hyökkäyksien jälkeen yrittäen läpimurtoa Sallassa. 14.9. vaihtelevien, osittain tosi ankarien taistelujen jälkeen vihollinen juuttui alueelle 15 km Sallasta koilliseen.
Samanaikaisesti hyökkäyksessä Korjan tiellä seurasi 341. divisioona etenevää 104. divisioonaa, eteläisessä suunnassa Tuntsan ylittämisen jälkeen vihollisen onnistui sulkea (ottaa haltuun) päätien ja rautatien Alakurtti – Salla sivustat 5 km leveydeltä. Omaa hyökkäystämme tien vapauttamiseksi vihollinen ei ottanut vastaan, vaan yllättäen luopui 13.9. tiestä ja rautatiestä taisteluitta. Niin vihollisen yritys XXXVI Vuoristoarmeijakunnan voimien hajauttamisesta epäonnistui.
Rintaman painopistealueella vihollinen seurasi vastahakoisesti 11.9. käynnistynyttä joukkojen siirtoa, kun taas ennen sitä ja sen aikana, vihollisen 122. divisioona kävi hyökkäävin osin panssarien tukemia kovia taisteluja Tolvantojärven eteläpuolelle keskitettyjä joukkoja vastaan.
Vihollinen heikentyi 14.9. - 19.9. käytyjen taistelujen seurauksena. Lisävaikeudet osittain kuluttivat vihollista ja se yritti toistuvasti murtautua eteläsiivellä Korjan tien alueelle ja XXXVI armeijakunnan Kairalan puolustusasemiin. Kaikki hyökkäykset torjuttiin osittain vastahyökkäyksin. Kaiken kaikkiaan vihollinen menetti 1. - 20.9. kaatuneina 2350 (arvioitu), 16 panssarivaunua, eniten T-34 vaunuja. Vihollisen ilmavoimat hyökkäsivät jatkuvasti vetäytyviä joukkoja vastaan ja Sallan alueella ilman oleellisia seurauksia. Vihollinen teki 57 lentoa (17 edellisenä kuukautena) 204 (49) koneella.
2) Joukkojen sijoitukset ja siirtymiset
G.A. :n ja S.Q.:n välityksellä kaikki vyöhykkeellä olevat joukot on paikallistettu ja vahvistettu divisioonat (21, 67, 104, 122 ja 77. Mar S.Br 341 jalkaväkidivisioonasta), panssariyksiköt 38. Kaartin panssariprikaati ja 88. Erillinen panssarirykmentti. Vallinneesta tiedosta poiketen on havaittu rakentaja- tai pioneeripataljoonia aiempaa enemmän.
19. armeijan taistelualue 17.9. Korjan alueella on miinoitettu ennakolta. (S.Q.) Armeijasta itsenäisenä on panssarikomentaja. Lohkon panssariyksiköt ovat hänen komennossaan ja hänelle alistettuja. (S.Q.)
Vihollistilanne 20.9.:
Etulinjassa:
Tietolähde [8]: NARA mikrofilmi T312, rulla R1067 / Anlage 1 zum Tätigkeitsbericht Abt. Ic (Geb) AOK20 No. 65636/2
Tehokkaan tiedustelutoiminnan jälkeen, etenkin pohjoisen rintaman edessä, vihollinen eteni Sallan suunnalla aiemmin keväällä valtaamiinsa asemiin ennen omien joukkojemme vetäytymistä. 7.9. on havaittu vihollisen eteneminen (2 rykmenttiä) Korjan suunnalla alueelle 20 km Liposyntymästä luoteeseen.
Seuraavina päivinä vihollinen rakensi siltoja Tuntsajoen yli ja kävi ankaria taisteluja Korja – Salla tiellä kohti lounasta 104. divisioonan joukoin, joita tuki 38. Kaartin panssariprikaati ottaen haltuunsa Nurmitunturin 11.9. useiden rykmentin vahvuisten hyökkäyksien jälkeen yrittäen läpimurtoa Sallassa. 14.9. vaihtelevien, osittain tosi ankarien taistelujen jälkeen vihollinen juuttui alueelle 15 km Sallasta koilliseen.
Samanaikaisesti hyökkäyksessä Korjan tiellä seurasi 341. divisioona etenevää 104. divisioonaa, eteläisessä suunnassa Tuntsan ylittämisen jälkeen vihollisen onnistui sulkea (ottaa haltuun) päätien ja rautatien Alakurtti – Salla sivustat 5 km leveydeltä. Omaa hyökkäystämme tien vapauttamiseksi vihollinen ei ottanut vastaan, vaan yllättäen luopui 13.9. tiestä ja rautatiestä taisteluitta. Niin vihollisen yritys XXXVI Vuoristoarmeijakunnan voimien hajauttamisesta epäonnistui.
Rintaman painopistealueella vihollinen seurasi vastahakoisesti 11.9. käynnistynyttä joukkojen siirtoa, kun taas ennen sitä ja sen aikana, vihollisen 122. divisioona kävi hyökkäävin osin panssarien tukemia kovia taisteluja Tolvantojärven eteläpuolelle keskitettyjä joukkoja vastaan.
Vihollinen heikentyi 14.9. - 19.9. käytyjen taistelujen seurauksena. Lisävaikeudet osittain kuluttivat vihollista ja se yritti toistuvasti murtautua eteläsiivellä Korjan tien alueelle ja XXXVI armeijakunnan Kairalan puolustusasemiin. Kaikki hyökkäykset torjuttiin osittain vastahyökkäyksin. Kaiken kaikkiaan vihollinen menetti 1. - 20.9. kaatuneina 2350 (arvioitu), 16 panssarivaunua, eniten T-34 vaunuja. Vihollisen ilmavoimat hyökkäsivät jatkuvasti vetäytyviä joukkoja vastaan ja Sallan alueella ilman oleellisia seurauksia. Vihollinen teki 57 lentoa (17 edellisenä kuukautena) 204 (49) koneella.
2) Joukkojen sijoitukset ja siirtymiset
G.A. :n ja S.Q.:n välityksellä kaikki vyöhykkeellä olevat joukot on paikallistettu ja vahvistettu divisioonat (21, 67, 104, 122 ja 77. Mar S.Br 341 jalkaväkidivisioonasta), panssariyksiköt 38. Kaartin panssariprikaati ja 88. Erillinen panssarirykmentti. Vallinneesta tiedosta poiketen on havaittu rakentaja- tai pioneeripataljoonia aiempaa enemmän.
19. armeijan taistelualue 17.9. Korjan alueella on miinoitettu ennakolta. (S.Q.) Armeijasta itsenäisenä on panssarikomentaja. Lohkon panssariyksiköt ovat hänen komennossaan ja hänelle alistettuja. (S.Q.)
Vihollistilanne 20.9.:
Etulinjassa:
- 38. Kaartin panssariprikaati Korjantien alueella
- 122. S.D. eteläsivustalla
- 21. S.D. sillanpääasemassa Kairalassa
- 341. S.D. pohjoisessa myöhemmin
- 104. S.D. molemmin puolin Korjan tietä
- 67.S.D. oletettavasti etelään Korjan tiestä, 341 S.D.:n takana"
Tietolähde [8]: NARA mikrofilmi T312, rulla R1067 / Anlage 1 zum Tätigkeitsbericht Abt. Ic (Geb) AOK20 No. 65636/2
19. armeijan aiheuttamat tappiot Saksan armeijalle Sallan - Kantalahden linjalla.
Vallattuaan Kuolajärven puna-armeijan joukot inventoivat sakalaisjoukkojen hautausmaat Kuolajärven, Kairalan ja Alakurtin alueilla. Alla kännös puna-armeijan raportista sekä valokuvia saksalaishautausmaasta Kuolajärvellä. Tietojen oikeellisuutta on mahdotonta tarkistaa muista lähteistä.
”Vallattuaan Kuolajärven saksalaisjoukoilta, 19. armeijan joukot löysivät suuren saksalaisen hautausmaan, jossa oli 4 600 ristiä ja 230 yhteishautaa. Koekaivauksissa paljastui, että hautausmaahan oli haudattu 14 500 saksalaisia upseeria ja sotilasta. Jos otetaan huomioon saksalaisten hautausmaat Kairalassa, Alakurtissa ja Verman-linjalla, ja myös Saksaan viedyt ruumiit sekä meidän hyökkäyksissä hajonneet ruumiit, ovat saksalaisten tappiot 25 000 – 30 000 kaatunutta ja 75 000 – 80 000 haavoittunutta. 19. armeijan aiheuttamat kokonaistappiot saksalaisjoukoille olivat 100 000 – 110 000 kaatunutta.”
Vallattuaan Kuolajärven puna-armeijan joukot inventoivat sakalaisjoukkojen hautausmaat Kuolajärven, Kairalan ja Alakurtin alueilla. Alla kännös puna-armeijan raportista sekä valokuvia saksalaishautausmaasta Kuolajärvellä. Tietojen oikeellisuutta on mahdotonta tarkistaa muista lähteistä.
”Vallattuaan Kuolajärven saksalaisjoukoilta, 19. armeijan joukot löysivät suuren saksalaisen hautausmaan, jossa oli 4 600 ristiä ja 230 yhteishautaa. Koekaivauksissa paljastui, että hautausmaahan oli haudattu 14 500 saksalaisia upseeria ja sotilasta. Jos otetaan huomioon saksalaisten hautausmaat Kairalassa, Alakurtissa ja Verman-linjalla, ja myös Saksaan viedyt ruumiit sekä meidän hyökkäyksissä hajonneet ruumiit, ovat saksalaisten tappiot 25 000 – 30 000 kaatunutta ja 75 000 – 80 000 haavoittunutta. 19. armeijan aiheuttamat kokonaistappiot saksalaisjoukoille olivat 100 000 – 110 000 kaatunutta.”
Tietolähteet: Artikkelin asiasisältö on pääosin käännetty suomenkielelle Venäjän Puolustusministeriön arkiston (TsAMO) dokumenteista.
- STAVKA’n direktiivit, 1944 elokuu – syyskuu
- Venäjän Karjalan rintaman käskyt
- 19. armeijan käskyt, Archive: TsAMO, Fund: 421
- 19 A sotapäiväkirja, 1944 syyskuu, Archive: TsAMO, Fund: 421, Inventory: 6562, File: 154
- 19 A sotapäiväkirja, 1944 lokakuu - marraskuu, Archive: TsAMO, Fund: 421, Inventory: 6562, File: 84
- 19. Armeijan hyökkäysoperaation yhteenvetoraportti (Bulletin No. 7); Archive: TsAMO, Fund: 217, Listing: 1221, Case: 5823
- Kirill Meretskovin muistelmateos Muistelmateos:"На службе народу, 1968" (Kansan palveluksessa)
- NARA mikrofilmi T312, rulla R1067
Lisätietoa:
Sallan miehitystä koskevat alasivut on tehty Sallan kunnan tuella. |
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2019 - 2020 / Contact -yhteydenotto