Näkymä Kuusamon kirkonkylältä Kitkantieltä kaakon suuntaan. Vasemmalla Kuusamojärvi. Kuvan väritys Tuomo Kallioniemi.
|
Päivitetty 20.12.2019
|
Kuusamon tuho
Kuusamossa ja Pohjois-Kainuussa operoivat saksalaisjoukot
Kiestingin ja Uhtuan suuntien rintamavastuussa olivat jatkosodan loppuvaiheessa Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunnan joukot. Armeijakunnnan joukot selviävät seuraavasta luettelosta:
|
Saksan XVIII Vuoristoarmeijan tehtävänä vetäytymisvaiheessa oli suojata Saksan armeijan huoltovarastojen evakuointi ja huoltojoukkojen vetäytyminen kohti Pohjois-Suomea ja lopulta Norjan puolelle.
Kuusamon kirkonkylä oli 1930-luvulla aina 1944 syksyllä tapahtuneeseen tuhoamiseen elinvoimainen ja vilkas keskustaajama jonka kautta vei tie pohjoiseen Rovaniemelle ja Kemijärvelle, sekä itään Paanajärvelle ja Tavajärvelle. Oheisessa piirustuksessa on Kuusamon kirkonkylän asemakaava vuoden 1938 tilanteessa. Kuusamolaisten palatessa evakosta vuoden 1945 puolella oli likipitäen koko kirkonkylä raunioina.
Kuusamon evakuointi
Saksalaisten vetäytyessä Kuusamosta ja Kainuusta ei paikalle saatu välittömästi suomalaisia sotavoimia täyttämään syntynyt sotilaallinen tyhjiö. Oli odotettavissa että puna-armeija marssii Kuusamon ja Kainuun puolelle ja miehittää alueet heti saksalaisten vetäytymisen jälkeen. Venäläismiehityksen uhatessa Päämaja määräsi 4.9.1944 aloittamaan Pohjois-Suomen evakuoinnin.
Saksalaisten vetäytyessä Kuusamosta ja Kainuusta ei paikalle saatu välittömästi suomalaisia sotavoimia täyttämään syntynyt sotilaallinen tyhjiö. Oli odotettavissa että puna-armeija marssii Kuusamon ja Kainuun puolelle ja miehittää alueet heti saksalaisten vetäytymisen jälkeen. Venäläismiehityksen uhatessa Päämaja määräsi 4.9.1944 aloittamaan Pohjois-Suomen evakuoinnin.
Siviiliväestön evakuointi alkoi Kuusamossa 8.9.1944 ja päättyi 13.9.1944. Neuvostoliiton Puna-armeijan uskottiin marssivan Kuusamoon joten Oulun läänin maaherran määräyksestä Kuusamoon piti jäädä evakuoinnin jälkeen yhteyshenkilöiksi nimismies ja kolme kunnan edustajaa. Kirkonkylään jäivät siinä vaiheessa vain lääkäri Ali Ervasti ja kappalainen Poukkula. Kuusamon nimismies Niilo Keskiaho pelkäsi turvallisuutensa puolesta ja evakuoi itsensä ilman lupaa Kuusamosta, ja menetti myöhemmin virkansa. Lääninhallitus lähetti 17.9. Kuusamoon lisävahvistukseksi seuraavat henkilöt: Kemppeleen piirin nimismies Väinö Isola, Kansanopiston johtaja Reino Pajari, talonmies Emil Räisänen, mökkiläinen Aaro Määttä, tilallinen Kustaa Lohilahti ja luutnantti Seppo Alanne. Valtuuskunta ehti seuraamaan saksalaisten aloittamaa kirkonkylän talojen tuhoamista kunnes saksalaiset vangitsivat valtuuskunnan jäsenet ja kuljettivat heidät Rovaniemelle 22.9.1944. |
Edellämainitusta vangitsemisesta johtuen lääninneuvos Nyblom kävi 26.9. Rovaniemellä Saksan Lapin armeijan esikuntapäällikön, kenraaliluutnantti Hermann Hölterin luona esittämässä protestin Kuusamon siviiliviranomaisiin kohdistuneen väkivallanteon johdosta (Kuusamon valtuuskunnan pidättäminen ja vieminen Rovaniemelle). Saksan Lapin armeijan johdon mukaan toimenpide oli sotilaallisesti välttämätön [LS 260]. Saksalaiset halusivat varmistaa että saksalaisjoukkojen liikkeistä ei vuoda tietoja Venäjän armeijalle.
Meimi Mäntyniemen kirjoitus Kuusamon evakomatkasta Koillissanomiin.
Poltetun maan taktiikka
Saksan sotavoimien käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui Lapin sodan edetessä useaan otteeseen. Lisätietoja löytyy täältä. Kuusamon ja Pohjois-Kainuun tuhojen alkaessa Saksan armeijan joukoilla oli määräys toteuttaa totaalista poltetun maan taktiikaa jossa sotilaallisten kohteiden lisäksi tuhottiin siviilirakennukset. Tämä merkitsi koko rakennuskannan tuhoamista. Hyrynsalmen kirkonkylä ehti tuhoutua 17.9.1944 kirkkoa lukuunottamatta. Samoihin aikoihin ajoittuu Kuusamon kylien talojen poltaminen vetätymisreitin varrelta sekä kenttäradan rakennelmien tuhoaminen Sänkikankaalla ja Vanttajassa.
Maaherra Pehkonen ilmoitti 17.9. seuraavaa: "Saksalaiset polttavat kyliä Kuusamossa ilmoittaen tuhoavansa kaiken missä ei ole Suomen väkeä, myös Kuusamon kirkonkylän, mikäli venäläiset sitä kautta heitä seuraavat" [LS 258].
Saksan sotavoimien käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui Lapin sodan edetessä useaan otteeseen. Lisätietoja löytyy täältä. Kuusamon ja Pohjois-Kainuun tuhojen alkaessa Saksan armeijan joukoilla oli määräys toteuttaa totaalista poltetun maan taktiikaa jossa sotilaallisten kohteiden lisäksi tuhottiin siviilirakennukset. Tämä merkitsi koko rakennuskannan tuhoamista. Hyrynsalmen kirkonkylä ehti tuhoutua 17.9.1944 kirkkoa lukuunottamatta. Samoihin aikoihin ajoittuu Kuusamon kylien talojen poltaminen vetätymisreitin varrelta sekä kenttäradan rakennelmien tuhoaminen Sänkikankaalla ja Vanttajassa.
Maaherra Pehkonen ilmoitti 17.9. seuraavaa: "Saksalaiset polttavat kyliä Kuusamossa ilmoittaen tuhoavansa kaiken missä ei ole Suomen väkeä, myös Kuusamon kirkonkylän, mikäli venäläiset sitä kautta heitä seuraavat" [LS 258].
Syysmanööverit-sopimus muutti saksalaisten käyttämää poltetun maan taktiikaa
Saksalaisten ja suomalaisten välinen salainen syysmanööverit-sopimus astui voimaan 19.9.1944, eli juuri silloin kun Kuusamon rakennusten polttaminen oli alkanut. Sopimuksen mukaan saksalaisten vetäytyminen pohjoiseen tapahtuu yhteisymmärryksessä ilman aseellista yhteenottoa. Siltojen ja teiden tuhoamiselle oli Suomen Päämajan hyväksyntä. Sensijaan Kuusamon ja Pohjois-Kainuun kylien polttamiselle ei ollut suomalaisten hyväksyntää.
Hyrynsalmen kirkonkylän polttamisen jälkeen vei eversiluutnantti Haahti Päämajan tiukkasanaiset moitteet Saksan Lapin 20. Armeijakunnan johdolle josta moitteet välitettiin Kuusamossa ja Pohjois-Kainuussa operoivan XVIII Armeijaryhmän komentajalle Hochbaumille. Lisäksi Rendulic vieraili 20.9.1944 XVIII Vuoristoarmeijan komentajan, kenraali Hochbaumin luona antamassa uusia määräyksiä poltetun maan taktiikasta syysmanööverien hengessä. Tarkemmat tiedot alla.
Saksan 20. Vuoristoarmeijan komentajan ohjeistus Kuusamon talojen säästämisestä 20.9.1944
Saksan sota-arkiston dokumentin (Reisebericht am 20.9.1944) mukaan Saksan Lapin armeijan komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic vieraili XVIII Vuoristoarmeijan komentajan, kenraalieversti Friedrich Hochbaumin komentopaikalla Kuusamossa 20.9.1944. Vierailu liittyi saksalaisjoukkojen vetäytymiseen ja Kuusamon kirkonkylän polttamiseen.
Rendulicin salaiseksi leimatusta matkaraportista selviää mm. seuraavaa:
Saksan sota-arkiston dokumentin (Reisebericht am 20.9.1944) mukaan Saksan Lapin armeijan komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic vieraili XVIII Vuoristoarmeijan komentajan, kenraalieversti Friedrich Hochbaumin komentopaikalla Kuusamossa 20.9.1944. Vierailu liittyi saksalaisjoukkojen vetäytymiseen ja Kuusamon kirkonkylän polttamiseen.
Rendulicin salaiseksi leimatusta matkaraportista selviää mm. seuraavaa:
- Hochbaumin mukaan Kuusamon kirkonkylän polttamisella tulisi olemaan haittavaikutuksia. Väestö oli evakuoitu lukuunottamatta kuutta henkilöä jotka ilmeisesti olivat jääneet kirkonkylään odottamaan venäläisjoukkojen saapumista. Tieto Kuusamon polttamisesta leviäisi nopeasti, ja sotilaallisessa mielessä polttamisella ei olisi merkitystä tällä säällä (sää oli lämmin).
Lainaus matkaraportista: "Träg die nachteile eines etwaigen Niederbrennens von Kuusamo vor. Die Bevölkerung is trestlos evakiert bis zu auf 6 Köpfe, die scheinbar den Auftreg haben, die Stadt zu übergeben. Hin Abbrennen würde sich sofort herumsprechen und militärisch hat der Ort keine Bedeutung, besonders bei diese Vitterung." - Rendulich oli samaa mieltä ja määräsi säästämään paikkakunnan sotilaallisia rakennuksia lukuunottamatta.
Lainaus matkaraportista: "Erklärt sich damit einverstanden, dass nur die Militärbauten abgebrennt werden, der Ort selbst aber verschant bleibt."
Syyskuun 20. päivän tienoilla sää oli lämmin. Saksan sotapäiväkirjojen mukaan yölämpötila vaihteli rajoissa +3 ... +4 astetta ja päivälämpötila rajoissa +12 ... +14 astetta.
Käytännössä Saksalaisen SS-Vuoristojääkäridivisioonan joukot olivat jo aloittaneet rakennuksien polttamisen Kuusamon kunnan alueella mutta Rendulicin määräys todennäköisesti pysäytti tai ainakin rajoitti siviilirakennusten tuhoamista heti 20.9.1944 jälkeen, kun määräys oli mennyt komentoketjussa Kuusamossa oleville SS-vuoristojääkäridivisioonan joukoille.
Käytännössä Saksalaisen SS-Vuoristojääkäridivisioonan joukot olivat jo aloittaneet rakennuksien polttamisen Kuusamon kunnan alueella mutta Rendulicin määräys todennäköisesti pysäytti tai ainakin rajoitti siviilirakennusten tuhoamista heti 20.9.1944 jälkeen, kun määräys oli mennyt komentoketjussa Kuusamossa oleville SS-vuoristojääkäridivisioonan joukoille.
Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunnan komentajan, kenraali Hochbaumin kielto muiden kuin sotilaallisten kohteiden tuhoamisesta Kuusamossa 22.9.1944
Kiellosta huolimatta Kuusamon kirkonkylän rakennuksia paloi 21.9.1944. Kuusamon alueella armeijakunnan esikuntaa pitänyt kenraali Hochbaum tehosti tuhoamiskieltoa julkaisemalla käskykirjeen 22.9.1944, jossa hän kirjoitti mm. seuraavaa: ”Loyales Verhalten gegenüber den Finnen ist unsere Pflicht. Dies wird durch zinnlose Zerstörungswut sabotiert…“ Vapaasti käännettynä: Uskollinen käyttäytyminen suomalaisia kohtaan on velvollisuutemme. Tätä sabotoivat järjettömät tuhoamiset... Samalla hän mainitsee, että rikkomuksia tulee rangaista säälimättömästi. Linkin takana on kopio autenttisesta käskykirjeestä ja sen vapaamuotoinen käännös.
Kiellosta huolimatta Kuusamon kirkonkylän rakennuksia paloi 21.9.1944. Kuusamon alueella armeijakunnan esikuntaa pitänyt kenraali Hochbaum tehosti tuhoamiskieltoa julkaisemalla käskykirjeen 22.9.1944, jossa hän kirjoitti mm. seuraavaa: ”Loyales Verhalten gegenüber den Finnen ist unsere Pflicht. Dies wird durch zinnlose Zerstörungswut sabotiert…“ Vapaasti käännettynä: Uskollinen käyttäytyminen suomalaisia kohtaan on velvollisuutemme. Tätä sabotoivat järjettömät tuhoamiset... Samalla hän mainitsee, että rikkomuksia tulee rangaista säälimättömästi. Linkin takana on kopio autenttisesta käskykirjeestä ja sen vapaamuotoinen käännös.
Viimeiset Saksan 6. SS-vuoristojääkäridividioonan joukot vetäytyivät Kuusamosta Posion suuntaan 27.9.1944.
6. Vuoristokääkäridivisioonan jälkijoukkoja pidettiin Kuusamon eteläpuolella 26.9.1944 saakka varmistamassa 7. Vuoristojääkäridivisioonan joukkojen vetäytymistä etelästä Kuusamon kautta Taivalkoskelle. [SDiJ]
6. Vuoristokääkäridivisioonan jälkijoukkoja pidettiin Kuusamon eteläpuolella 26.9.1944 saakka varmistamassa 7. Vuoristojääkäridivisioonan joukkojen vetäytymistä etelästä Kuusamon kautta Taivalkoskelle. [SDiJ]
Saksan armeijan poltetun maan taktiikka muuttui tuhoisammaksi 1.10.1944 jälkeen.
Suomalaisjoukkojen suorittaman Tornion maihinnousun jälkeen käynnistyivät todelliset sotatoimet saksalaisjoukkojen ja suomalaisjoukkojen välillä. Tähän päättyi syysmanööverisopimuksen mukainen saksalaisjoukkojen sopuisa perääntyminen. Kostotoimenpiteenä suomalaisten yllätyshyökkäykselle, Saksan Lapin armeijan johto antoi uudet määräykset poltetun maan taktiikasta.
Suomalaisjoukkojen suorittaman Tornion maihinnousun jälkeen käynnistyivät todelliset sotatoimet saksalaisjoukkojen ja suomalaisjoukkojen välillä. Tähän päättyi syysmanööverisopimuksen mukainen saksalaisjoukkojen sopuisa perääntyminen. Kostotoimenpiteenä suomalaisten yllätyshyökkäykselle, Saksan Lapin armeijan johto antoi uudet määräykset poltetun maan taktiikasta.
Saksan XVIII Vuoristojääkäriarmeijakunnan operaatiot Kuusamossa syyskuussa 1944
Kalenteritapahtumien tietolähteenä on käytetty kirjaa Zoepf, Wolf T., Seven Days in January, sekä dokumentteja Saksan sota-arkistosta. [SDiJ]
10.9.1944
Kalenteritapahtumien tietolähteenä on käytetty kirjaa Zoepf, Wolf T., Seven Days in January, sekä dokumentteja Saksan sota-arkistosta. [SDiJ]
10.9.1944
- SS-eversti Franz Schreiberin johtaman SS-Vuoristojääkärirykmentti 12:n 3. pataljoona ylitti Suomen rajan vetäytyessään Kiestingin suunnalta Kuusamoon.
- 3. pataljoonan joukot kohtasivat Kuusamossa siellä toimineet Saksan armeijan huoltojoukot.
- Kuusamossa upseerit saivat käyttöönsä hevosia käytettäväksi pitkällä marssilla takaisin Norjaan. Hevoset olivat tarpeen marssirivistöjen tarkastuksessa, mutta yleensä upseerit marssivat miehistön mukana.
- SS-Vuoristojääkärirykmentti 12 ja sen 3. pataljoona pysyttelivät Kuusamossa seuraavat kaksi viikkoa. Kirkonkylää oltiin evakuoimassa muille Suomen paikkakunnille ennenkuin Saksan armeijan pääjoukot saapuivat Kuusamoon.
- 3. pataljoona suoritti partiointia Kuusamosta etelään noin 15 km matkalla odottaen, että kohtaa Uhtuan rintamalta Taivalkosken suuntaan vetäytyvän 7. Vuoristojääkäridivisioonan joukko-osastoja .
- 7. Vuoristojääkäridivisioona ohitti 2. Pataljoonan asemat Kuusamossa, jolloin 3. Pataljoona poistui paikkakunnalta. Pataljoonan ensimmäinen pysähdyspaikka oli Yli-Kitkajärven eteläpuolella Posion itäpuolella. [SDiJ]
- 3. pataljoona oli vetäytyvän XVIII vuoristoarmeijakunnan eteläisin yksikkö pääjoukkojen vetäytyessä koti pohjoista.
- Yksi 3. pataljoonan kiväärijoukkue oli jätetty Kuusamon lähistölle valvomaan venäläisten saapumista Kuusamoon. Nähtyään venäläisjoukkojen saapuvan Kuusamon kirkonkylään 27.9.1944, kiväärijoukkue irtautui nopeasti ja liittyi muun pataljoonan joukkoon Posion asemissa. [SDiJ]
24.9. - 12.10.1944 välisenä aikana ei Kuusamossa ollut suomalaisia viranomaisia seuraamassa tapahtumien kulkua.
Koska saksalaisjoukot olivat vieneet sisäministeriön määräyksestä Kuusamon kirkonkylään jätetyn suomalaisvaltuuskunnan pidätettynä Rovaniemelle 22.9.1944, ei Kuusamossa sen jälkeen ollut suomalaisia viranomaisia valvomassa tapahtumien kulkua, eikä myöskään vastaanottamassa Kuusamoon saapuvia venäläisjoukkoja.
Koska saksalaisjoukot olivat vieneet sisäministeriön määräyksestä Kuusamon kirkonkylään jätetyn suomalaisvaltuuskunnan pidätettynä Rovaniemelle 22.9.1944, ei Kuusamossa sen jälkeen ollut suomalaisia viranomaisia valvomassa tapahtumien kulkua, eikä myöskään vastaanottamassa Kuusamoon saapuvia venäläisjoukkoja.
Neuvostoliiton puna-armeija saapui Kuusamon kirkonkylään n. 27.9.1944.
Kirjan "Seven days in January" mukaan Neuvostoliiton armeijan joukot saapuivat Kuusamon kirkonkylään 27.09.1944. Puna-armeijan joukkojen saapumista oli valvomassa Kuusamon kirkonkylän lähistölle jätetty SS-Vuoristojääkäriryhmä. [SDiJ]. Neuvostoliiton armeijan 205. DIvisioonan sotapäiväkirjasta ilmenee, että kiväärirykmentti 721 valtasi Kuusamon kirkonkylän 27.9.1944 klo 10:00. Saksalaisjoukot olivat vetäytyneet kirkonkylästä Posion suuntaan, joten taisteluja saksalaisjoukkojen ja venäläisten joukkojen välillä ei käyty Kuusamon kirkonkylässä. [Ru SPK] |
Kuusamon ja Suomussalmen alueelle oli sijoitettuna vajaan kahden puna-armeijan divisioonan verran joukkoja. Puna-armeijan divisioonan komentokeskus Kuusamossa sijaitsi Ouluntien varrella Toranginmäen päällä n. 2 km. etäisyydellä kirkonkylän keskustasta. Nykyisen Punaisentorintien alueella oli runsaasti Neuvostoarmeijan sotilaiden majoittamiseen rakennettuja asuntokorsuja. Korsualueen sisääntuloväylää koristi punaiseksi maalattu "riemukaari", ks. oheinen kuva.
12.10.1944 Suomalainen valtuuskunta vieraili Kuusamon kirkonkylässä ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton miehityksen aikana. Valtuuskunnassa olivat mukana nimismies Isola, Kuusamon kunnallislautakunnan puheenjohtaja Pekka Alavuotunki, huoltolautakunnan puheenjohtana Toivo Kemppainen, Kuusamon Osuuskaupan johtaja Emil Lavi ja maanviljelijä Pekka Kolvanki. Mukana seurasivat lisäksi konstaapeli Taisto Perälä ja autonkuljettaja Juha Kusmin [TJK].
Liittessä Rajajääkäriprikaatin komentajan ilmoitus suomalaisvaltuuskunnan vierailusta Kuusamoon 12.10.1944.
Helsingin Sanomien artikkelissa 18.10.1944 pankinjohtaja Pekka Alavuotunki kertoo matkastaan Kuusamon kirkonkylään. Alavuotungin mukaan Kuusamon kirkonkylän tuho oli lähes täydellinen ja mm. kirkko oli poltettu.
Neuvostoliiton puna-armeija poistui 17.11.1944 Kuusamosta Venäjän puolelle.
Vetäytyessään Puna-armeijan joukot täydensivät Kuusamon tuhoa polttamalla rakennuksia ja ryöstämällä Kuusamolaisten omaisuutta, Kaikki vähänkään arvokkaampi mikä irti lähti, lastattiin kyytiin ja vietiin itärajan toiselle puolelle. Puna-armeijan joukot eivät tuhonneet rakentamiaan korsuja, joten niitä voitiin käyttää tilapäisasumuksina keväällä 1945 väestön palatessa evakosta tuhottuun kirkonkylään.
Kirkon polttamiseen liittyviä seikkoja on selvitelty sivulla Kuka poltti Kuusamon kirkon.
Meimi Mäntyniemi kirjoitti Koillissanomien erikoispainoksessa v. 1995 seuraavaa:
Paluu evakosta Kuusamoon:
"Ei ollut hääviä aikaa..., söivät porot ja lampaat; purkivat, särkivät ja sotkivat, huokaa moni nykyinen veteraani, silloin läheltä tapahtumia seurannut. Olisivat jättäneet polttamatta pappilan vanhan pirttirakennuksen, jota olivat pitäneet päämajanaan. Pirtin päädyn vierestä meni ennen tie Tolpanniemeen. Sieltä saksalaiset olivat polttaneet Auralan; venäläisiltä ei ollut mikään jäänyt ehjäksi sielläkään.
Kotiutetut Eino Vanttaja ja Kalle Törmänen lähtivät astelemaan kirkolta toiveikkain mielin kohti kotejaan, Hanhelaa ja Auralaa, marraskuun 17. päivänä 1944. Venäläiset olivat lähteneet. Pappilan pirtin rauniot vielä savusivat; perushirsikerta kyti lieskankielekkeitä loimautellen."
Paluu evakosta Kuusamoon:
"Ei ollut hääviä aikaa..., söivät porot ja lampaat; purkivat, särkivät ja sotkivat, huokaa moni nykyinen veteraani, silloin läheltä tapahtumia seurannut. Olisivat jättäneet polttamatta pappilan vanhan pirttirakennuksen, jota olivat pitäneet päämajanaan. Pirtin päädyn vierestä meni ennen tie Tolpanniemeen. Sieltä saksalaiset olivat polttaneet Auralan; venäläisiltä ei ollut mikään jäänyt ehjäksi sielläkään.
Kotiutetut Eino Vanttaja ja Kalle Törmänen lähtivät astelemaan kirkolta toiveikkain mielin kohti kotejaan, Hanhelaa ja Auralaa, marraskuun 17. päivänä 1944. Venäläiset olivat lähteneet. Pappilan pirtin rauniot vielä savusivat; perushirsikerta kyti lieskankielekkeitä loimautellen."
Mika Kulju kirjoittaa kirjassaan Lapin sota 1944 - 1945 (2013) seuraavaa:
"Uhtuan suunnasta vetäytyneet saksalaiset polttivat Hyrynsalmen kirkonkylän 17.syyskuuta. Saksalaiset eivät halunneet jättää perässä seuranneille venäläisile majoitus- ja huoltotiloja, joten kylmästi ajateltuna poltetun maan taktiikka oli ymmärrettävää. Samoihin aikoihin paloi Kuusamon kirkonkylä, jonka poltto vyörytettiin syyskuussa saksalaisten tuhotyöksi. Viimeisenä kirkonkylästä lähteneet SS-miehet vakuuttavat kuitenkin syyttömyyttään. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että suurin osa Kuusamon tuhoista lienee alueelle myöhemmin saapuneen puna-armeijan tekosia. Kuusamoon saapuneet saksalaiset tekivät huomion, että paikkakunnalla ei näkynyt suomalaisia siviilejä. Kansa oli lähtenyt evakkoon. Se oli merkki siitä, että aselevosta huolimatta tavallinen kansa ei luottanut venäläisiin, mikä kertoi saksalaisille suomalaisten mielialoista." [LSMK 62]
"Uhtuan suunnasta vetäytyneet saksalaiset polttivat Hyrynsalmen kirkonkylän 17.syyskuuta. Saksalaiset eivät halunneet jättää perässä seuranneille venäläisile majoitus- ja huoltotiloja, joten kylmästi ajateltuna poltetun maan taktiikka oli ymmärrettävää. Samoihin aikoihin paloi Kuusamon kirkonkylä, jonka poltto vyörytettiin syyskuussa saksalaisten tuhotyöksi. Viimeisenä kirkonkylästä lähteneet SS-miehet vakuuttavat kuitenkin syyttömyyttään. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että suurin osa Kuusamon tuhoista lienee alueelle myöhemmin saapuneen puna-armeijan tekosia. Kuusamoon saapuneet saksalaiset tekivät huomion, että paikkakunnalla ei näkynyt suomalaisia siviilejä. Kansa oli lähtenyt evakkoon. Se oli merkki siitä, että aselevosta huolimatta tavallinen kansa ei luottanut venäläisiin, mikä kertoi saksalaisille suomalaisten mielialoista." [LSMK 62]
Kuusamon tuhoa käsittelevät artikkelit Koillissanomissa vuonna 2019
Klikkaamalla artikkelikuvan allaolevaa painiketta saat suuremman version näkyviin.
Klikkaamalla artikkelikuvan allaolevaa painiketta saat suuremman version näkyviin.
Kuvia Kuusamosta ennen tuhoa.
Valokuvat on digitoitu Kuusamon Kuvaamon arkistosta. Valokuvaajina ovat toimineet Lempi ja Eino Kinnunen jotka pitivät Kuusamossa valokuvausliikettä.
Valokuvat on digitoitu Kuusamon Kuvaamon arkistosta. Valokuvaajina ovat toimineet Lempi ja Eino Kinnunen jotka pitivät Kuusamossa valokuvausliikettä.
Kuvia tuhotusta Kuusamon kirkonkylästä vuonna 1945.
Jälleenrakennus alkaa tuhotussa Kuusamossa.
Rajamme vartija -lehden lokakuun 1945 -numerossa on kuvattu olosuhteita Kuusamossa kesällä vuonna 1945, kun jälleenrakennus oli alkanut. Lehteä pääsee lukemaan täältä. |
Tietolähteet:
- SA:n sotapäiväkirjat / Kuusamon Ilmansuojelupiirin esikunta: Kuu. Isp.E
- Kansallisarkiston mikrofilmi / Saksan armeijan sotapäiväkirjat / SA. F 8:2628 / Reisebericht zur fart des O.B. zum XVIII. Geb.A.K. am 20.9.44, KTB/(Geb) AOK 20 Ia Anlagenband.
- Seven Days in January / Zoepf, Wolf T. [SDiJ]
- Venäjän armeijan sotapäiväkirja [Ru SPK]
- Tuhottu ja jälleenrakennettu Kuusamo / Kuusamon kaksi evakkoa ja jälleenrakentaminen / Seppo Ervasti [TJK]
- Lapin sota / Toivo T. Kaila [LS]
- Lapin sota 1944 - 1945 / Mika Kulju [LSMK]
- Helsingin Sanomat [HS]
- Valokuvat Kuusamon Kuvaamon arkistosta
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2018-2020 / Contact -yhteydenotto