Päivitetty 10.11.2021
Suomen armeijan ja puna-armeijan edustajat kohtaavat Ivalossa 5.11.1944
Puna-armeijan joukot marssivat vetäytyvien saksalaisjoukkojen perässä Nautsista Suomen puolelle 29.10.1944, ja etenivät Mustolan alueelle, minne joukot ryhmittyivät vahvaan puolustukseen. Puna-armeijan 83. jalkaväkidivisioonan tiedustelurykmentti eteni Ivalon läheisyyteen, jossa se 5.11.1944 kohtasi suomalaisen panssaridivisioonan edustajia. Saksalaisjoukot olivat tuossa vaiheessa vetäytyneet Ivalosta Inarin tasalle.
Suomen armeijan sotapäiväkirjamerkinnät puna-armeijan kohtamisesta Ivalossa 5.11.1944
Puna-armeijan sotilaat olivat 5.11.1944 evakuoimassa Ivalossa olevaa saksalaisen sotavankileiriä, jossa oli jäljellä suuri määrä saksalaisten vangeiksi joutuneita Neuvostoliiton sotilaita.
5.11.1944 klo 14:15 on panssaridivisioonan sotapäiväkirjassa seuraava merkintä: ”Viesti III AKE:lle: Yhteys venäläiseen tiedusteluosastoon saatu tänään 5.11.1944 klo 8.00 Moikassa Ivalon eteläpuolella (paikka epäselvä). Venäläiset ovat ilmoittaneen, että saamme jatkaa tehtävän suorittamista. Heidän alkupäänsä tulee Ivalon tiekolmiosta tähystysetäisyyden päähän. Tähän asti heidän toivomuksestaan on toiminta ollut pysähdyksissä.”
5.11.1944 klo 20:50 ilmoitetaan lisäksi seuraavaa:
"Lisätietoja yhteydenotosta venäläisiin. Ilmoitan seuraavaa: Kysymyksessä tiedusteluosasto, jonka vahvuudeksi sen päällikkö, maj. ilmoitti 250 miestä. Tiedusteltuaan asiaa ylempää suostui hän Hynnisen esitykseen saada jatkaa tehtävää ja ilmoitti vetävänsä joukkonsa VuoPajan koillispuolelle, saatuaan tähänkin ylempää käskyn radioteitse. Tarkempia tietoja venäläisjoukoista ei voida saada olematta suoraan epäkohtelias. Majuri ilmoitti kuulleensa; räjähdyksiä kauempaa luoteesta."
7.11.1944 klo 01:30 lähti III AKE:lle seuraava sanoma: ”venäläinen erillinen hiihtopataljoona, jolle alistettu mm. yksi pioneeripataljoona välittömästi Ivalosta koilliseen. Pataljoonan komentaja majuri Fedosejeff ilmoittaa, ettei muita joukkoja ole ylittänyt valtakunnan rajaa. Nautsissa ainakin 3 divisioonaa, mutta ei panssareita. Erillinen hiihtopataljoona kuuluu 83 divisioonaan, jonka komentajana eversti Nikondseijeff. / Ericssson.”
5.11.1944 klo 14:15 on panssaridivisioonan sotapäiväkirjassa seuraava merkintä: ”Viesti III AKE:lle: Yhteys venäläiseen tiedusteluosastoon saatu tänään 5.11.1944 klo 8.00 Moikassa Ivalon eteläpuolella (paikka epäselvä). Venäläiset ovat ilmoittaneen, että saamme jatkaa tehtävän suorittamista. Heidän alkupäänsä tulee Ivalon tiekolmiosta tähystysetäisyyden päähän. Tähän asti heidän toivomuksestaan on toiminta ollut pysähdyksissä.”
5.11.1944 klo 20:50 ilmoitetaan lisäksi seuraavaa:
"Lisätietoja yhteydenotosta venäläisiin. Ilmoitan seuraavaa: Kysymyksessä tiedusteluosasto, jonka vahvuudeksi sen päällikkö, maj. ilmoitti 250 miestä. Tiedusteltuaan asiaa ylempää suostui hän Hynnisen esitykseen saada jatkaa tehtävää ja ilmoitti vetävänsä joukkonsa VuoPajan koillispuolelle, saatuaan tähänkin ylempää käskyn radioteitse. Tarkempia tietoja venäläisjoukoista ei voida saada olematta suoraan epäkohtelias. Majuri ilmoitti kuulleensa; räjähdyksiä kauempaa luoteesta."
7.11.1944 klo 01:30 lähti III AKE:lle seuraava sanoma: ”venäläinen erillinen hiihtopataljoona, jolle alistettu mm. yksi pioneeripataljoona välittömästi Ivalosta koilliseen. Pataljoonan komentaja majuri Fedosejeff ilmoittaa, ettei muita joukkoja ole ylittänyt valtakunnan rajaa. Nautsissa ainakin 3 divisioonaa, mutta ei panssareita. Erillinen hiihtopataljoona kuuluu 83 divisioonaan, jonka komentajana eversti Nikondseijeff. / Ericssson.”
Lainaus lehdestä KANSA TAISTELI No. 10, 1984.
UUSI ASEVELI "Pyöräilimme hyvässä järjestyksessä Jäämerentietä kohti Ivalon keskustaa. Silloin meitä vastaan lähestyi marssien joukkue, jonka jo melko etäältä tunnistimme venäläiseksi sotilasosastoksi. - Tuttuja, virnuili edessäni pyöräillyt jääkäriluutnantti. Täällä sitä nyt tavataan… Kokemus oli erikoislaatuinen. Kun hyvin aseistetut venäläiset saapuivat nelijonossa marssien kohdallemme, nostivat he oikean käden terävästi lakkinsa reunukseen. Me teimme samoin. Se oli jäykkä sotilaallinen tervehdys puolin ja toisin - ei siinä jääty juttusille, ei veljenmaljoja kohoteltu eikä hurraahuutoja kajauteltu. Totisia ja väsyneitä poikia olivat naapuritkin. Me jatkoimme matkaa Ivalon keskustan tienristeykseen. Oikealle kaartui Jäämerentie. Liejuisessa tienpinnassa "näkyivät suomalaisten jääkäreiden polkupyöränura, venäläisten kaikkein tuoreimmat jäljet ja saksalaisten alppikenkien painamat kuopat. Viimeksimainitut suuntautuivat kohti Inaria. Meidän tehtävämme oli seurata niitä, venäläiset menkööt rauhassa omalle maalleen. Näin se sitten tapahtuikin. Vasemmalta näkyi Ivalojoki. Lapin karuun ja kukkaköyhään maahan ovat sen vedet vuosituhansien aikana syövyttäneet leveän uoman. Pieni pakkanen rakenteli parhaillaan jääriitettä verkkaisesti virtaaviin suvantoihin. Talvi teki tuloaan. Pian peittäisivät lumimyrskyt hävitetyn Lapin." |
Tietolähteet:
- [01] Venäjän puolustusministeriön arkisto TsAMO
- KANSA TAISTELI No. 10, 1984
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2021 / Contact -yhteydenotto