Päivitetty 07.01.2020
Saksan armeijan käyttämä poltetun maan taktiikka Lapin sodassa.
Saksan Lapin armeijan komentajan kenraalieversti Eduard Dietlin käskystä oli laadittu jo 8.4.1944 valmistunut suunnitelma Pohjois-Suomen infrastruktuurin tuhoamisesta tarpeen vaatiessa. Dietlin menehdyttyä 23.6.1944 lento-onnettomuudessa Itävallassa, Hitler nimitti hänen seuraajakseen Lapin 20. Vuoristoarmeijan komentajaksi kenraalieversti Lothar Rendulićin. Poltetun maan taktiikan osalta Rendulic ei ollut alun perin edeltäjänsä Dietlin edustaman täydellisen tuhon kannalla. Syysmanööverien aikana saksalaiset tuhosivat järjestelmällisesti siltoja, teitä ja viestilinjoja saatuaan näille tuhoamiselle Suomen armeijan johdon hyväksynnän. Poltetun maan taktiikan tavoitteena oli hidastaa Vetäytyviä Saksan armeijan joukkoja seuranneiden Neuvostoliiton puna-armeijan yksiköiden etenemistä, ja Lapin sodan aikana myös viholliseksi muuttuneen Suomen armeijan joukkojen etenemistä.
Tuhoamistyöt eskaloituivat 1.10.1944 tapahtuneen Tornion hyökkäyksen jälkeen, ja Rovaniemen pohjoispuolella saksalaiset toteuttivat jo täydellistä poltetun maan taktiikkaa.
Saksan 20. Vuoristoarmeijan johdon käskyn (13.10.1944) mukaan kirkot, sairaalat, kaukana teistä olleet rakennukset sekä talot, joissa oli asukkaita piti säästää tuholta.
Tuhoamistyöt eskaloituivat 1.10.1944 tapahtuneen Tornion hyökkäyksen jälkeen, ja Rovaniemen pohjoispuolella saksalaiset toteuttivat jo täydellistä poltetun maan taktiikkaa.
Saksan 20. Vuoristoarmeijan johdon käskyn (13.10.1944) mukaan kirkot, sairaalat, kaukana teistä olleet rakennukset sekä talot, joissa oli asukkaita piti säästää tuholta.
Saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui useaan otteeseen Lapin sodan edetessä.
Vaihe 1: ennen syysmanööverit-sopimusta, 4.9. - 16.9.1944
6.9.1944 Vetäytymisen käynnistyessä Rendulic julkaisi määräyksen tuhoamistoimenpiteistä. Rendulic määräsi mm. seuraavaa:
|
|
|
Vaihe 2: syysmanööverit-sopimuksen aika, 17.9. - 1.10.1944
|
|
|
Vaihe 3: Tornion maihinnousun jälkeen 1.10.1944 ...
- 1.10.1944 Tornion maihinnousu aloitti saksalaisten ja suomalaisten asevoimien välisen täysimittaisen sodankäynnin. Syysmanööverit -sopimus mitätöityi ja saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikka koveni. Mukaan tuli myös kostonomainen siviilirakennusten tuhoaminen.
- 4.10.1944 Rendulic julkaisi suomeksi ja saksaksi yleisen kuulutuksen (Bekanntmachung), jota jaettiin lentolehtisinä.
Alla tiedotteen sisältö pääpiirteissään:
"Suomalaiset joukot ovat monivuotista aseveljeyttä kavaltaen, avanneet vihollisuudet Saksan puolustusvoimia vastaan ja siten pakottaneet niitä ryhtymään vastatoimenpiteisiin. Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi niillä Pohjois-Suomen alueilla, joilla on saksalaisia joukkoja, käsken sen tähden seuraavaa: 1) Toimeenpanovalta Pohjois-Suomessa siirtyy tästä päivästä lähtien minulle tämän alueen ylipäällikkönä. 2) Suomalaiset viranomaiset saavat, saksalaisille sotilasviranomaisille alistettuina, jatkaa hallinnollista toimintaansa. 3) Mikäli se noudattaa saksalaisten viranomaisten määräyksiä, suomalainen siviiliväestö nauttii Saksan Puolustusvoimain suojaa. Väestön omaisuutta suojellaan. Se jää kuitenkin joukkojen käyttöoikeuden ja sodankäynnin vaatimuksille alttiiksi. 7) Henkilöt, jotka toimivat saksalaisten sotilasviranomaisten määräyksiä vastaan, rangaistaan mitä ankarammin. Jokainen, joka syyllistyy rikkomuksiin Saksan Puolustusvoimia vastaan, joutuu Saksan sotilaslain alaiseksi. Vakoilijat, tuhotyöntekijät ja ryöstäjät tuomitaan kuolemaan.” |
8.10.1944
XVIII Vuoristoarmeijakunnan määräyksessä ilmoitetaan Rovaniemellä olevat tuhottavat kohteet. Toisaalta määritellään mitä kohteita ei saa tuhota:
|
|
- 9.10.1944 Rendulic määräsi tuhottavaksi kaikki Suomen valtion rakennukset Rovaniemellä, ja pari päivää myöhemmin myös kaikki julkiset rakennukset.
|
- 13.10.1944 Jakamallaan käskyllä 20. Vuoristoarmeijan pioneerikomentaja, kenraalimajuri Wuerst määräsi armeijan tuhoamaan kaikki asumukseksi kelpaavat rakennukset Ylitornio-Sinettä-Sodankylä- linjan pohjoispuolelta, jopa heinäladot, lukuun ottamatta kirkkoja, sairaaloita ja taloja joissa asukkaat olivat paikalla. [Sampo Ahto: Muistoja Lapin sodasta]
- Pohjoiseen vetäytyvä Saksan armeija toteutti 20. vuoristoarmeijan johdon määräämää poltetun maan taktiikkaa tehokkaasti Lapin keskuksissa: Sodankylä, Savukoski, Muonio, Kittilä, Ivalo ja Inari tuhottiin.
Kommentit
Saksan käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui Lapin sodan edetessä, ja tapahtui pääosiltaan 20. AOK:n johdon määräysten mukaisesti. Vetäytymisen alkuvaiheessa käytetty poltetun maan taktiikka oli melko perusteellista. Määräyksen mukaan, vetäytyvien joukkojen oli tuhottava myös väestön jättämät asuintalot. Hyrynsalmen kirkonkylä tuhottiin kirkkoa lukuun ottamatta tämän määräyksen johdosta.
Suomalaisissa historiankirjoituksissa annetaan ymmärtää, että suomalaisten siviiliasumusten tuhoamistyöt suoritti paikkakunnalle erikseen tuotu saksalainen tuhomiskomennuskunta. Tämä ei saksalaisten sotapäiväkirjojen valossa näytä pitävän paikkaansa. Käytännössä itäisen Suomen rajapitäjissä asemissa olleet Saksan vuoristoarmeijan huoltojoukot vetäytyivät aivan ensimmäisenä kohti pohjoista. Paikkakunnalle ilmestyi tämän jälkeen rintamalta vetäytyvien taistelujoukkojen jälkijoukkoja, jotka huolehtivat Kuusamon kautta pohjoiseen vetäytyvien joukkojen suojaamisesta. Jälkijoukkojen tehtävänä oli lisäksi suorittaa määräysten mukaiset tuhoamistoimet ennen omaa vetäytymistään pohjoiseen. Saksan 20. Vuoristoarmeijan johdon määräyksissä painotetaan, että tuhoamistyöt kuuluivat taistelujoukkojen vastuulle. Pioneerijoukkoja käytettiin vain erittäin vaativissa tuhoamistehtävissä (esim. isot sillat).
Syysmanööverit-sopimuksen aikana saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikan periaatteet oli sovittu suomalaisten kanssa. Muiden kuin sotilaallisten kohteiden tuhoaminen ei ollut sopimuksen mukaista. Kuusamon kirkonkylän polttaminen näyttää dokumenttitodisteiden valossa olevan pääosin saksalaisten vastuulla kirkon polttamista ja eräiden muiden rakennusten polttamista lukuun ottamatta, ja tuhoa täydensi saksalaisjoukkojen perässä Kuusamoon marssinut Neuvostoliiton puna-armeijan 205. jalkaväkidivisioona.
Tornion maihinnousun jälkeen poltetun maan taktiikka koveni ja 9.10.1944 Rendulic määräsi tuhottavaksi kaikki Suomen valtion rakennukset ja julkiset rakennukset. 12.9.1944 antamallaan määräyksestä jalkaväen kenraali Friedrich Hochbaum tarkensi Rovaniemen rakennusten tuhomismääräystä. Tarkoituksena oli tuhota Rovaniemeltä kaikki julkiset rakennukset lastenkoteja ja sairaaloita lukuunottamatta. Lisäksi tuhottavien rakennusten luetteloon sisällytettiin liikerakennukset ja pankit. Yksityiset asuintalot oli tarkoitus säästää tuhoamiselta. Rovaniemen rakennusten tuhoaminen eteni XVIII vuoristoarmeijakunnan komentajan, kenraali Hocbaumin määräyksen mukaisesti, kunnes 14.10.1944 tapahtui Rovaniemen ratapihalla ammusjunan räjähdys joka sinetöi Rovaniemen kohtalon.
Rovaniemi keskusta-alueen lähes täydellinen tuhoutuminen 14.10.1944 on osoittautunut aiheutuneen 400 tonnin ammustarvikelastissa olleen tavarajunan räjähtämisestä Rovaniemen asemalla. Junan räjäyttäminen ei ollut saksalaisjoukkojen suunnitelmissa, vaan tuli levisi junanvaunuihin saksalaisten huolimattoman tulenkäytön seurauksena.
Pohjois-Suomen rakennustuhoista löytyy lisätietoa täältä.
Saksan käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui Lapin sodan edetessä, ja tapahtui pääosiltaan 20. AOK:n johdon määräysten mukaisesti. Vetäytymisen alkuvaiheessa käytetty poltetun maan taktiikka oli melko perusteellista. Määräyksen mukaan, vetäytyvien joukkojen oli tuhottava myös väestön jättämät asuintalot. Hyrynsalmen kirkonkylä tuhottiin kirkkoa lukuun ottamatta tämän määräyksen johdosta.
Suomalaisissa historiankirjoituksissa annetaan ymmärtää, että suomalaisten siviiliasumusten tuhoamistyöt suoritti paikkakunnalle erikseen tuotu saksalainen tuhomiskomennuskunta. Tämä ei saksalaisten sotapäiväkirjojen valossa näytä pitävän paikkaansa. Käytännössä itäisen Suomen rajapitäjissä asemissa olleet Saksan vuoristoarmeijan huoltojoukot vetäytyivät aivan ensimmäisenä kohti pohjoista. Paikkakunnalle ilmestyi tämän jälkeen rintamalta vetäytyvien taistelujoukkojen jälkijoukkoja, jotka huolehtivat Kuusamon kautta pohjoiseen vetäytyvien joukkojen suojaamisesta. Jälkijoukkojen tehtävänä oli lisäksi suorittaa määräysten mukaiset tuhoamistoimet ennen omaa vetäytymistään pohjoiseen. Saksan 20. Vuoristoarmeijan johdon määräyksissä painotetaan, että tuhoamistyöt kuuluivat taistelujoukkojen vastuulle. Pioneerijoukkoja käytettiin vain erittäin vaativissa tuhoamistehtävissä (esim. isot sillat).
Syysmanööverit-sopimuksen aikana saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikan periaatteet oli sovittu suomalaisten kanssa. Muiden kuin sotilaallisten kohteiden tuhoaminen ei ollut sopimuksen mukaista. Kuusamon kirkonkylän polttaminen näyttää dokumenttitodisteiden valossa olevan pääosin saksalaisten vastuulla kirkon polttamista ja eräiden muiden rakennusten polttamista lukuun ottamatta, ja tuhoa täydensi saksalaisjoukkojen perässä Kuusamoon marssinut Neuvostoliiton puna-armeijan 205. jalkaväkidivisioona.
Tornion maihinnousun jälkeen poltetun maan taktiikka koveni ja 9.10.1944 Rendulic määräsi tuhottavaksi kaikki Suomen valtion rakennukset ja julkiset rakennukset. 12.9.1944 antamallaan määräyksestä jalkaväen kenraali Friedrich Hochbaum tarkensi Rovaniemen rakennusten tuhomismääräystä. Tarkoituksena oli tuhota Rovaniemeltä kaikki julkiset rakennukset lastenkoteja ja sairaaloita lukuunottamatta. Lisäksi tuhottavien rakennusten luetteloon sisällytettiin liikerakennukset ja pankit. Yksityiset asuintalot oli tarkoitus säästää tuhoamiselta. Rovaniemen rakennusten tuhoaminen eteni XVIII vuoristoarmeijakunnan komentajan, kenraali Hocbaumin määräyksen mukaisesti, kunnes 14.10.1944 tapahtui Rovaniemen ratapihalla ammusjunan räjähdys joka sinetöi Rovaniemen kohtalon.
Rovaniemi keskusta-alueen lähes täydellinen tuhoutuminen 14.10.1944 on osoittautunut aiheutuneen 400 tonnin ammustarvikelastissa olleen tavarajunan räjähtämisestä Rovaniemen asemalla. Junan räjäyttäminen ei ollut saksalaisjoukkojen suunnitelmissa, vaan tuli levisi junanvaunuihin saksalaisten huolimattoman tulenkäytön seurauksena.
Pohjois-Suomen rakennustuhoista löytyy lisätietoa täältä.
Tietolähteet:
Saksan Wehrmachtin XVIII Armeijakunnan sota-arkisto Venäjällä.
Mikrofilmit: The U.S. National Archives and Records Administration
Kirja: Franz Schreiber: Der Kampf unter dem Nordlicht.
Saksan Wehrmachtin XVIII Armeijakunnan sota-arkisto Venäjällä.
Mikrofilmit: The U.S. National Archives and Records Administration
- NARA mikrofilmi T312 R1062 / Saksan 20. vuoristoarmeijan sotapäiväkirja (KTB) ja liitteet.
- NARA mikrofilmi T312 T312 R1063
Kirja: Franz Schreiber: Der Kampf unter dem Nordlicht.