Päivitetty 16.06.2019
Neuvostoliiton puna-armeijan sotapolku Uhtualta Juntusrantaan ja Suomussalmelle syyskuussa 1944
Saksalaisten Birke-suunnitelma käynnistyi.
Birke fällen – kaatakaa koivu. Näillä Saksan Lapin armeijan komentajan sanoilla käynnistyi 6.9.1944 Saksan joukkojen vetäytyminen Neuvostoliiton alueilta kohti Pohjois-Suomea ja Norjaa. Saksan armeijan sotilaiden suuri määrä ja valtavat materiaalivarastot tekivät vetäytymisestä haasteellisen samaan aikaan kun Pohjois-Suomen tiestön kapasiteetti oli rajallinen. Tavoitteena oli evakuoida mahdollisimman paljon varastoitua tavaraa ja materiaaleja, ja tuhota loput mitä ei voitu kuljettaa eteenpäin. Vetäytymisen kanssa samaan aikaa oli meneillään Pohjois-Suomen siviiliväestön evakuointi Oulun eteläpuolelle ja Ruotsiin, mikä aiheutti huomattavaa lisäkuormitusta tiestölle ja rautateille.
Elokuun loppupuolella 1944 alkoi Saksan armeijan selustan yksiköiden ja materiaalivarastojen evakuointi. 9.9.1944 käynnistyi saksalaisen 7. vuoristojääkäridivisioonan vetäytyminen Uhtuan rintamalta länteen kohti Juntusrantaa.
Ennen välirauhan solmimista oli Neuvostoliiton Karjalan rintaman joukkoja Stalinin käskyllä valmisteltu marssimaan Kuusamon kautta Rovaniemelle, ja tarvittaessa Pohjanlahden rannikolle Ouluun. Pohjois-Suomen miehityksen uhka ennen välirauhan solmimista ja myös syyskuun 12. päivään saakka myös venäläisten arkistolähteiden mukaan todellinen. 12.9.1944 klo 02:20 STAVKA kielsi selvin sanoin Meretskovta direktiivillä No. 220213 suorittamassa itsenäisiä taisteluoperaatioita saksalaisjoukkoja vastaan, ja totesi, että suomalaisten tulee itse hoitaa Saksan joukkojen karkotus Suomesta, ja Neuvostoliiton joukot vain avustavat suomalaisia tässä tehtävässä.
Birke fällen – kaatakaa koivu. Näillä Saksan Lapin armeijan komentajan sanoilla käynnistyi 6.9.1944 Saksan joukkojen vetäytyminen Neuvostoliiton alueilta kohti Pohjois-Suomea ja Norjaa. Saksan armeijan sotilaiden suuri määrä ja valtavat materiaalivarastot tekivät vetäytymisestä haasteellisen samaan aikaan kun Pohjois-Suomen tiestön kapasiteetti oli rajallinen. Tavoitteena oli evakuoida mahdollisimman paljon varastoitua tavaraa ja materiaaleja, ja tuhota loput mitä ei voitu kuljettaa eteenpäin. Vetäytymisen kanssa samaan aikaa oli meneillään Pohjois-Suomen siviiliväestön evakuointi Oulun eteläpuolelle ja Ruotsiin, mikä aiheutti huomattavaa lisäkuormitusta tiestölle ja rautateille.
Elokuun loppupuolella 1944 alkoi Saksan armeijan selustan yksiköiden ja materiaalivarastojen evakuointi. 9.9.1944 käynnistyi saksalaisen 7. vuoristojääkäridivisioonan vetäytyminen Uhtuan rintamalta länteen kohti Juntusrantaa.
Ennen välirauhan solmimista oli Neuvostoliiton Karjalan rintaman joukkoja Stalinin käskyllä valmisteltu marssimaan Kuusamon kautta Rovaniemelle, ja tarvittaessa Pohjanlahden rannikolle Ouluun. Pohjois-Suomen miehityksen uhka ennen välirauhan solmimista ja myös syyskuun 12. päivään saakka myös venäläisten arkistolähteiden mukaan todellinen. 12.9.1944 klo 02:20 STAVKA kielsi selvin sanoin Meretskovta direktiivillä No. 220213 suorittamassa itsenäisiä taisteluoperaatioita saksalaisjoukkoja vastaan, ja totesi, että suomalaisten tulee itse hoitaa Saksan joukkojen karkotus Suomesta, ja Neuvostoliiton joukot vain avustavat suomalaisia tässä tehtävässä.
Aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä
Aseleposopimuksen solmimisesta 4.9.1944 käynnistyi tapahtumaketju, joka johti Lapin sotaan, sekä Suomussalmen ja Kuusamon miehittämiseen venäläisjoukoilla. 4.9.1944 Suomalaisjoukot lopettivat taistelutoiminnan Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaan. Neuvostoliitto lopetti sotatoimet Suomen armeijaa vastaan 5.9.1944, ja alkoi keskittämään sotavoimiaan Pohjois-Suomeen varmistamaan Saksan joukkojen poistumisen tai internoimisen Petsamosta ja Suomen maaperältä.
Aseleposopimuksen solmimisesta 4.9.1944 käynnistyi tapahtumaketju, joka johti Lapin sotaan, sekä Suomussalmen ja Kuusamon miehittämiseen venäläisjoukoilla. 4.9.1944 Suomalaisjoukot lopettivat taistelutoiminnan Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaan. Neuvostoliitto lopetti sotatoimet Suomen armeijaa vastaan 5.9.1944, ja alkoi keskittämään sotavoimiaan Pohjois-Suomeen varmistamaan Saksan joukkojen poistumisen tai internoimisen Petsamosta ja Suomen maaperältä.
STAVKA:n direktiivillä no. 220206 Neuvostoliiton marsalkka Stalin ja kenraali Antonov toteavat seuraavaa:
"Suomen hallituksen suostuttua Neuvostoliiton hallituksen vaatimukseen katkaista suhteensa Saksaan, ja riisua aseista saksalaisjoukot, Neuvostoliiton asevoimien pääesikunta määrää:
I. Stalin, A. Antonov." [Tietolähde: 1] |
Karjalan rintaman suunnitelma saksalaisen XVIII vuoristoarmeijakunnan murskaamiseksi.
4.9.1944 direktiivillä 0099/44 Karjalan rintaman sotilasneuvosto esitti puna-armeijan joukko-osastoille tehtävän koskien saksalaisen armeijakunnan no. 18. murskaamista, ja sai sen jälkeen tehtäväksi siirtyä Kemin alueelle. Tavoitteena oli saksalaisten joukko-osastojen evakuoinnin estäminen Pohjanlahden satamien kautta Saksaan [Tietolähde: 2].
4.9.1944 direktiivillä 0099/44 Karjalan rintaman sotilasneuvosto esitti puna-armeijan joukko-osastoille tehtävän koskien saksalaisen armeijakunnan no. 18. murskaamista, ja sai sen jälkeen tehtäväksi siirtyä Kemin alueelle. Tavoitteena oli saksalaisten joukko-osastojen evakuoinnin estäminen Pohjanlahden satamien kautta Saksaan [Tietolähde: 2].
Lähtötilanne 5.9.1944
Asemasotavaiheessa rintamalinja oli vakiintunut Uhtuan itä- ja koillispuolisille alueille (allaolevassa kartassa sinipunainen kaksoisviiva). Ruskeilla katkoviivoilla piirretyt nuolet osoittavat Karjalan rintaman suunnitelman mukaiset hyökkäysreitit Suomen puolelle: Kiestingistä Kuusamoon, Uhtualta Juntusrannalle ja sieltä edelleen Taivalkoskelle, ja Uhtualta Kontokin kautta Suomussalmelle ja siitä edelleen Pudasjärvelle.
Uhtuan eteläpuolella ei varsinaista rintamalinjaa ollut. Sensijaan Saksan armeijalla oli tukikohtia mm. Akonlahdessa, Kontokissa, Kostamuksessa ja Vuokkiniemessä. Allaolevassa 26. Armeijan liitekartassa (5.9.1944) olevat vihreät, punareunaiset ympyrät ovat NKVD:n rajavartiorykmentin komppanioita. NKVD oli Neuvostoliiton turvallisuuspäähallinnon organisaatio, joka huolehti mm. rajavalvonnasta rintamien välisillä alueilla. Ks. NKVD Wikipediassa.
54. Jalkaväkidivisioonan esikunta ja yksi 54. Jalkaväkidivisioonan rykmentti (118. JR) puolusti Uhtuaa. 5.9.1944 kaksi 54. jalkaväkidivisioonan rykmenttiä (81. JR ja 337. JR) olivat marssilla Uhtualta Ala-Kuittijärven itäpuolitse kohti Kontokkia, suunnitelmissa Suomussalmen miehittäminen. Marssivat 54. divisioonan joukko-osastot näkyvät liitekartan alareunassa punaisella värillä merkittyinä. 367. Jalkaväkidivisioona, jota myöhemmin käytettiin Juntusrannan miehittämiseen, oli reservissä Kiestingin itäpuolella. 7. panssariprikaati, joka oli alistettu Karjalan rintaman 7. armeijalle, sai käskyn siirtyä Laatokan Karjalasta junakuljetuksena Uhtuan rintamalohkolle.
Asemasotavaiheessa rintamalinja oli vakiintunut Uhtuan itä- ja koillispuolisille alueille (allaolevassa kartassa sinipunainen kaksoisviiva). Ruskeilla katkoviivoilla piirretyt nuolet osoittavat Karjalan rintaman suunnitelman mukaiset hyökkäysreitit Suomen puolelle: Kiestingistä Kuusamoon, Uhtualta Juntusrannalle ja sieltä edelleen Taivalkoskelle, ja Uhtualta Kontokin kautta Suomussalmelle ja siitä edelleen Pudasjärvelle.
Uhtuan eteläpuolella ei varsinaista rintamalinjaa ollut. Sensijaan Saksan armeijalla oli tukikohtia mm. Akonlahdessa, Kontokissa, Kostamuksessa ja Vuokkiniemessä. Allaolevassa 26. Armeijan liitekartassa (5.9.1944) olevat vihreät, punareunaiset ympyrät ovat NKVD:n rajavartiorykmentin komppanioita. NKVD oli Neuvostoliiton turvallisuuspäähallinnon organisaatio, joka huolehti mm. rajavalvonnasta rintamien välisillä alueilla. Ks. NKVD Wikipediassa.
54. Jalkaväkidivisioonan esikunta ja yksi 54. Jalkaväkidivisioonan rykmentti (118. JR) puolusti Uhtuaa. 5.9.1944 kaksi 54. jalkaväkidivisioonan rykmenttiä (81. JR ja 337. JR) olivat marssilla Uhtualta Ala-Kuittijärven itäpuolitse kohti Kontokkia, suunnitelmissa Suomussalmen miehittäminen. Marssivat 54. divisioonan joukko-osastot näkyvät liitekartan alareunassa punaisella värillä merkittyinä. 367. Jalkaväkidivisioona, jota myöhemmin käytettiin Juntusrannan miehittämiseen, oli reservissä Kiestingin itäpuolella. 7. panssariprikaati, joka oli alistettu Karjalan rintaman 7. armeijalle, sai käskyn siirtyä Laatokan Karjalasta junakuljetuksena Uhtuan rintamalohkolle.
Neuvostoliiton 26. armeijan valmistautuminen vetäytyvien saksalaisjoukkojen takaa-ajoon Uhtuan rintamalohkolla
Neuvostoliiton hankkimien tiedustelutietojen perusteella Neuvostoliiton sodanjohdossa ennakoitiin saksalaisjoukkojen vetäytyvän Kiestingin ja Uhtuan rintamilta syyskuun puolella 1944. 26. armeijan raportissa kuvataan yksityiskohtaisesti miten puna-armeijan joukkoja koulutettiin hyökkäykseen ja vetäytyvien saksalaisjoukkojen takaa-ajoon.
"Elokuun toisen puoliskon aikana 1944, silloin kun tuli selväksi, että vihollinen valmistautuu vetäytymään omilta linjoiltaan, puna-armeijan joukko-osastojen valmistautuminen sai määrätietoisemman luonteen ja silloin alettiin valmistelemaan joukko-osastoja ja esikuntia vihollisen takaa-ajoon. Tänä jaksona kaikissa armeijan divisioonissa suoritettiin harjoituksia, liikkuvia joukko-osastoja koulutettiin vihollisen seuraamiseen, komppanioita ja pataljoonia koulutettiin koukkaamaan sekä valloittamaan välietappeja. Joukko-osastot saivat myöskin koulutusta rinnakkaiseen seuraamiseen silloin, kun suoritettiin marsseja teiden ulkopuolella. Divisioonien sekä rykmenttien komentopisteet siirrettiin lähemmäksi etulinjaa ja näiden toimenpiteiden tuloksena armeijan joukko-osastot olivat valmiita seuraamaan vihollista ilman mitään viiveitä."
"Divisioonien upseerit tutkivat tulevien operaatioiden reittejä sekä alueita. Upseerit saivat kaikki tarvittavat topografiset maastokartat. Tehtiin suunnitelmat siitä, kuinka tykistö ja kuljetusosastot jaetaan. Suoritettiin kaluston (hevoskärryjen ja hevostarvikkeiden) huolto. Huollettiin kengät ja vaatteet. Jokaiseen komppaniaan kuuluvat pioneeriosastot valmisteltiin. Koulutettiin myös kartanlukijoita ja mittaajia. Armeijan käsky no. 022, päivätty 2.9.1944, sekä armeijan sotaneuvoston määräykseen no. O194, päivätty 27.3.1944."
"Vihollisen takaa-ajoa varten muodostettiin keveitä liikkuvia joukko-osastoja, jotka koostuivat komppanioista ja pataljoonista ilman mitään hevoskärryjä. Näiden joukko-osastojen sotilailla oli kahden päivän tuliannokset ammuksia sekä 3 – 4 vuorokauden elintarvikeannokset."
[Tietolähde 4, sivu 6]
"Divisioonien upseerit tutkivat tulevien operaatioiden reittejä sekä alueita. Upseerit saivat kaikki tarvittavat topografiset maastokartat. Tehtiin suunnitelmat siitä, kuinka tykistö ja kuljetusosastot jaetaan. Suoritettiin kaluston (hevoskärryjen ja hevostarvikkeiden) huolto. Huollettiin kengät ja vaatteet. Jokaiseen komppaniaan kuuluvat pioneeriosastot valmisteltiin. Koulutettiin myös kartanlukijoita ja mittaajia. Armeijan käsky no. 022, päivätty 2.9.1944, sekä armeijan sotaneuvoston määräykseen no. O194, päivätty 27.3.1944."
"Vihollisen takaa-ajoa varten muodostettiin keveitä liikkuvia joukko-osastoja, jotka koostuivat komppanioista ja pataljoonista ilman mitään hevoskärryjä. Näiden joukko-osastojen sotilailla oli kahden päivän tuliannokset ammuksia sekä 3 – 4 vuorokauden elintarvikeannokset."
[Tietolähde 4, sivu 6]
Tärkeänä osana valmistelevia toimenpiteitä oli puna-armeijan joukkojen ryhmittäminen takaa-ajoa varten avainalueilla eli Suomen puolelle johtavien tieuriten suunnassa.
- 54. Divisioonan kaksi rykmenttiä lähti marssille Uhtuan rintamalta Ala-Kuittijärven itäpuolitse Kostamuksen ja Kontokin suuntaan, määränpäänä Suomussalmen valtaaminen.
- 367. Divisioona siirtyi Kiestingin rintamalta etelään Uhtuan alueelle ja marssi siitä edelleen Vuonnisen suuntaan, määränpäänä Juntusrannan valtaaminen.
- 7. panssariprikaati, jonka kalustoon kuului 51 panssarivaunua, siirrettiin Karjalan rintaman 7. Armeijan vastuualueelta Laatokan Karjalasta Petroskoin ja Kemin rautatieasemien kautta Uhtualle, jonne se saapui 9.9.1944. Uhtualta panssaridivisioona eteni länteen Vuonnisen suuntaan, määränpäänä Juntusranta.
Saksalaisjoukkojen vetäytyminen Uhtualta alkoi 9.9.1944
Neuvostoliiton 54. Jalkaväkidivisioonan johto sai tiedon saksalaisjoukkojen vetäytymisestä sotavangiksi sieppaamaltaan saksalaissotilaalta:
"Saksalaisen 218. vuoristojääkärirykmentin 1. pataljoonan sotilas, jonka venäläiset vangitsivat 14.9.1944 klo 9:00 Korpijärven länsipuolella, kertoi että Saksan 7. vuoristojääkäridivisioonan pääjoukot, joita suojaa 206. rykmentin joukko-osastot, aloittivat 9.9.1944 vetäytymisen lännen suuntaan." [Tietolähde: 11]
Neuvostoliiton puna-armeijan pääjoukot aloittivat saksalaisjoukkojen takaa-ajon Uhtualta 12.9.1944. Huolimatta kuukausia kestäneestä valmistautumisesta saksalaisten takaa-ajoon, ja elokuun aikana saaduista tiedustelutiedoista, kesti puna-armeijalla useita päiviä mobilisoida joukot perääntyvien saksalaisjoukkojen takaa-ajoon.
"Saksalaisen 218. vuoristojääkärirykmentin 1. pataljoonan sotilas, jonka venäläiset vangitsivat 14.9.1944 klo 9:00 Korpijärven länsipuolella, kertoi että Saksan 7. vuoristojääkäridivisioonan pääjoukot, joita suojaa 206. rykmentin joukko-osastot, aloittivat 9.9.1944 vetäytymisen lännen suuntaan." [Tietolähde: 11]
Neuvostoliiton puna-armeijan pääjoukot aloittivat saksalaisjoukkojen takaa-ajon Uhtualta 12.9.1944. Huolimatta kuukausia kestäneestä valmistautumisesta saksalaisten takaa-ajoon, ja elokuun aikana saaduista tiedustelutiedoista, kesti puna-armeijalla useita päiviä mobilisoida joukot perääntyvien saksalaisjoukkojen takaa-ajoon.
Neuvostoliiton puna-armeijan sotapolut Uhtualta Juntusrannalle ja Suomussalmelle
Karjalan rintaman 26. Armeijan sotakartasta ilmenee, että puna-armeijan sotapolku Uhtualta Juntusrannalle ja Suomussalmelle oli kaksijakoinen:
Karjalan rintaman 26. Armeijan sotakartasta ilmenee, että puna-armeijan sotapolku Uhtualta Juntusrannalle ja Suomussalmelle oli kaksijakoinen:
- 367. divisioona ja 7. Panssaridivisioona marssi Uhtualta Vuonnisen ja Lonkan kautta Juntusrannalle.
- 54. divisioona marssi Uhtualta Ala-Kuittijärven itäpuolelta kiertäen Kostamuksen (Kontokin) ja Anttilan kautta Suomussalmelle.
Saksan armeijan jälkijoukot vaikeuttivat parhaansa mukaan puna-armeijan joukkojen etenemistä
Otteita Neuvostoliiton Karjalan rintaman 26. armeijan raportista 7.9. - 27.9.1944:
Otteita Neuvostoliiton Karjalan rintaman 26. armeijan raportista 7.9. - 27.9.1944:
- "Saksalaisjoukkojen takaa-ajoa, ja varsinkin raskaan kaluston eli tykkien ja panssarivaunujen etenemistä hidasti tuntuvasti Saksan armeijan toteuttama poltetun maan taktiikka: vetäytymisreitillä kaikki sillat ja tierummut oli räjäytetty, tiet miinoitettu ja vesistöjen ylimenokalusto tuhottu. Asumiskelpoiset rakennukset oli myös tuhottu perusteellisesti. Koska Venäjän Puna-armeijan käytössä oli runsaasti hevosvetoista kalustoa, olivat Saksan armeijan jälkijoukot systemaattisesti polttaneet myös matkan varrella olleet heinäladot ja heinäsuovat."
- "Suurimmat haasteet vihollista seurattaessa Uhtuan suunnalla johtuivat siitä, että teitä piti raivata miinoista, piti rakentaa uudelleen teitä, siltoja ja ylityspaikkoja monien vesiesteiden yli. Vihollinen tuhosi perääntyessään kaikki sillat tiellä Vuonnisen ja Juntusrannan suuntaan. Armeijan joukko-oasstoista puuttuivat erikoiset pioneeriosastot, ja tämä lisäsi vaikeuksia. 7. panssariprikaati antoi käyttöön armeijan ainoan pioneeripataljoonan (170. pioneeripataljoona, annettiin Karjalan rintaman sotaneuvoston käskyllä no. 4.9.1944 koskien armeijan vahvistusta). Tämä pioneeriprikaati saapui paikalle vasta 18.9.1944."
- "Mitään ylitysvälineitä Suomussalmen alueella ei löydy. Olemassa olevat lautat, lossit, veneet ja muut ylitysvälineet on tuhottu."
Puna-armeijan pioneerityöt
Suurin hidaste puna-armeijan joukkojen etenemiselle oli suuri vajaus pioneerijoukkojen määrässä. Tästä syystä pioneeritehtäviin jouduttiin käyttämään myös taistelujoukkojen miehistöä. Resurssivajauksesta huolimatta Karjalan rintaman 26. armeijan joukot selvisivät armeijan raportin mukaan tiestön ja siltojen kunnostuksesta melko hyvin:
Karjalan rintaman 26. Armeijan raportti tehdyistä töistä 7. - 27.9.1944:
"7. - 27.9.1944 suoritetun takaa-ajon aikana 26. armeijan jalkaväki- sekä pioneerijoukko-osastot ovat suorittaneet seuraavia töitä:
Yhteensä miinoja raivattu 21724 kpl."
[Tietolähde: 5]
Suurin hidaste puna-armeijan joukkojen etenemiselle oli suuri vajaus pioneerijoukkojen määrässä. Tästä syystä pioneeritehtäviin jouduttiin käyttämään myös taistelujoukkojen miehistöä. Resurssivajauksesta huolimatta Karjalan rintaman 26. armeijan joukot selvisivät armeijan raportin mukaan tiestön ja siltojen kunnostuksesta melko hyvin:
- "Vihollista seuraavat joukkueet korjasivat siltoja ennätyslyhyissä ajoissa. Pistojoen ylittävä silta, joka oli pituudeltaan 112 metriä, rakennettiin 40 tunnissa, ja sillat Vuonnisjoen yli 47m ja Kursma-joen yli 45 m rakennettiin yhden yön aikana 16-17.9.1944 välisenä yönä. Toinen silta Kursma-joen yli, pituudeltaan 26 m rakennettiin 12 tunnin aikana. Kaikki sillat, joiden kantokyky oli 60 tonniin saakka, jotka mitoitettiin kestämään panssarivaunut ja itseliikkuvat tykit. Rakentaminen suoritettiin ilman mitään paikalle kuljetettuja rakennusmateriaaleja. Käytettävissä oli ainoastaan tukkeja metsästä. Kaikki materiaalit saatiin räjäytetyistä silloista: naulat, teräsosat kiinnitykseen, piikit jne. Rakennuspuut kannettiin miesvoimin. Siltojen rakentaminen suoritettiin todella vaikeissa olosuhteissa, mutta sotilaat työskentelivät hyvällä motivaatiolla ilman lepoa ja nukkumista, ilman mitään taukoja kolme vuorokautta. Siltoja rakennettaessa käytettiin tilapäisiä lauttoja ja seisoen rintaa myöten jääkylmässä vedessä, ainoastaan nuotioiden valaisemana."
- "Näissä olosuhteissa, joissa seurattiin perääntyvää vihollista, ja käytössä oli yksi tie ja tykistön etenemiselle tien ulkopuolella ei ollut mahdollisuuksia, pitää olla käytettävissä vastaava määrä pioneerijoukkoja ja -välineitä, jolla voitaisiin hyvissä ajoin suorittaa teiden korjaaminen sekä myös avustaa kuljetuskolonnan etenemistä metsää myöten. Vihollisen seurannan kokemus osoitti, että jotta voitaisiin mahdollistaa tykistön eteneminen näissä olosuhteissa, joissa vihollinen perääntyessään miinoittaa hyvin tiiviisti tiet, ja silloin kun omia pioneerivälineitä ei ole riittävästi, ratkaiseva merkitys tykistön mukana olevilla sotilasryhmillä, jotka tuntevat vihollisen miinat ja osaavat purkaa miinoituksia."
Karjalan rintaman 26. Armeijan raportti tehdyistä töistä 7. - 27.9.1944:
"7. - 27.9.1944 suoritetun takaa-ajon aikana 26. armeijan jalkaväki- sekä pioneerijoukko-osastot ovat suorittaneet seuraavia töitä:
- On korjattu tiealueita miinoista ilman tien ulkopuolisia suoja-alueita yhteensä 338 km.
- On rakennettu siltoja, jotka ovat kantokyvyltään 30 – 60 tonnia 36 kpl, ja niiden yhteispituus on 726 m.
- On korjattu 18 siltaa, joiden kokonaispituus on yhteensä 368 metriä.
- On tehty ohituspaikkoja (ohitusteitä) 1728 m.
- On rakennettu kapulateitä 800 m.
- On täytetty kranaatinkuoppia ja miinakuoppia, leveydeltään 10 – 15 m 4 kpl.
- On estetty siltojen räjäytyksiä 3 kpl.
- On raivattu miinoista korsuja sekä majoitusrakennuksia 120 kpl.
- On raivattu miinoista erilaisia varastoja 3 kpl.
- Raivattu vihollisen panssarimiinoja 8856 kpl.
- Raivattu vihollisen jalkaväkimiinoja 9306 kpl
- Raivattu omia miinoja 810 kpl.
- Raivattu omia TM-miinoja 2752 kpl.
Yhteensä miinoja raivattu 21724 kpl."
[Tietolähde: 5]
Miinoitukset
Lisätietoa saksalaisten käyttämistä telamiinoista löytyy täältä: https://pkymasehist.fi/uploads/1/0/9/7/109744391/telamiinat.pdf
- "Vihollisen suorittaman sotilasteiden miinoituksen tiheys on keskimäärin 100 – 120 miinaa per tiekilometri. Tien operatiiviselta syvyydeltään (pientareilla?) miinoitustiheys on pienempi, ja se oli 50 – 70 miinaa per tiekilometri.
- Vihollinen tuhosi täysin sekä pienet että isot sillat. Erityisen tehokkaasti tuhottiin siltojen rantatukirakenteita, minkä takia esteiden leveys kasvaa noin 30 – 50 %. Pääteillä ja sotilaslinjoilla on todettu, että käytetyt miinat ovat olleet tyyppiä T-35 ja T-42 asennettuna 2 – 3 riviin."
- Saksalaisten asentamat miinoitukset ja ansat aiheuttivat syyskuussa 1944 puna-armeijan marssilla Suomen puolelle kymmenien miesten tappion kuolleina ja haavoittuneina. Kaatuiden joukossa oli myös 132. armeijakunnna komentaja:
- "27.9.1944 klo 14:00 alueella paluumatkalla 8 km itään Suomussalmelta, kuoli panssarimiinan sirpaleihin 132 armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Perkov, ja haavoittuivat 132 armeijakunnan poliittisen osaston varapäällikkö eversti Orlov, sekä vastavakoilun päällikkö osastolta Smers 54. jalkaväkidivisioonan majuri Polunin."
Lisätietoa saksalaisten käyttämistä telamiinoista löytyy täältä: https://pkymasehist.fi/uploads/1/0/9/7/109744391/telamiinat.pdf
Taistelut saksalaisjoukkojen kanssa ja Juntusrannan miehittäminen
Saksalaisten jälkijoukkojen määrä Uhtuan - Juntusrannan vetäytymisreitillä oli melko vähäinen, ja saksalaisten tavoitteena oli välttää taistelukosketusta Neuvostoliiton joukkojen kanssa, joten laajempia taistelutoimia ei vetäytymisreiteillä nähty ennen Suomen rajan läheisyydessä Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa Lonkan aluetta (karttaruudut 4026 - 4030).
Saksalaisten jälkijoukkojen määrä Uhtuan - Juntusrannan vetäytymisreitillä oli melko vähäinen, ja saksalaisten tavoitteena oli välttää taistelukosketusta Neuvostoliiton joukkojen kanssa, joten laajempia taistelutoimia ei vetäytymisreiteillä nähty ennen Suomen rajan läheisyydessä Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa Lonkan aluetta (karttaruudut 4026 - 4030).
- "16.9.1944 klo 16:0 Uhtuan suunnalla, jatkaen perääntyvän vihollisen takaa-ajoa Juntusrannan suuntaan, 367 divisioonan etujoukko (1219 jalkaväkirykmentti) pääsi alueelle 4230, jossa aloitti taistelun vihollisen jälkijoukon kanssa (miesvahvuudeltaan kaksi komppaniaa), jota myös vahvisti kolme tykistö-, ja kaksi kranaatinheitinpatteristoa.
- "17.9.1944 367. divisioonaan kuuluva 1219 jalkaväkirykmentin etujoukko jatkoi vihollisen takaa-ajoa ja klo 18:00 ylitti valtion rajan alueella Lonkasta länteen päin rajapyykkien 88 ja 89 välistä, ja klo 19:00 otti haltuunsa Juntusrannan."
Suomussalmen miehittäminen
- "20.9.1944 klo 21:00 54. divisioonan etujoukko saapui Suomussalmen alueelle ja sijaitsee karttaruudun alueella 0096, suorittaa partiointia lähialueilla. Saksalaisia, suomalaisia eikä myöskään väestöä Suomussalmella ei ole."
- "21.9.1944 klo 22:00 81. Jalkaväkirykmentin pääjoukko-osasto eteni Suomussalmen taajamaan. Samana päivänä Suomussalmelle etenivät myöskin 81. ja 337. jalkaväkirykmentit. Vihollista ja paikallista väestöä alueella ei havaittu."
Hyökkäyssuunnitelmat syvemmälle Suomen alueelle kielletään 19.9.1944
Neuvostoliiton Karjalan rintaman sotilasneuvoston salasanomalla no. 076 (00117/44) 19.9.1944 klo 15:30 haudattiin lopullisesti Karjalan rintaman joukkojen hyökkäys syvemmälle Suomen puolelle. Salasanomassa todetaan mm. seuraavaa:
|
Lisäksi salasanoman No. 3577 22.9.1944 mukaan 26. Armeijan sotaneuvosto antoi seuraavan käskyn:
- "54. jalkaväkidivisioona pysäyttää etenemisen länteen. Divisioonan pitää keskittyä Suomussalmen alueelle Kiantajärven itärannalle." [Tietolähde: 2]
Karjalan rintaman 26. Armeijan kartta 25.9.1944.
Allaolevasta kartasta ilmenee mm. Juntusrannan ja Suomussalmen miehitykseen 25.9.1944 osallistuneet Neuvostoliiton puna-armeijan joukko-osastot. Kartasta myös selviää, että Juntusrannan miehityksestä huolehtinut 367. Jalkaväkidivisioona on marssilla Juntusrannalta Kiestingin kautta Louhen asemalle, ja Juntusrannan valtaamiseen osallistunut 7. Panssariprikaati (51 panssarivaunua) on Kemin asemalla odottamassa junakuljetusta pohjoisen rintamalle. Juntusrannan miehitysjoukoksi siirrettiin Suomussalmelta 54. Jalkaväkidivisioonan 118. rykmentti. 132. Armeijakunnan esikunta sijaitsi edelleen Juntusrannalla.
[Tietolähde: 12]
Allaolevasta kartasta ilmenee mm. Juntusrannan ja Suomussalmen miehitykseen 25.9.1944 osallistuneet Neuvostoliiton puna-armeijan joukko-osastot. Kartasta myös selviää, että Juntusrannan miehityksestä huolehtinut 367. Jalkaväkidivisioona on marssilla Juntusrannalta Kiestingin kautta Louhen asemalle, ja Juntusrannan valtaamiseen osallistunut 7. Panssariprikaati (51 panssarivaunua) on Kemin asemalla odottamassa junakuljetusta pohjoisen rintamalle. Juntusrannan miehitysjoukoksi siirrettiin Suomussalmelta 54. Jalkaväkidivisioonan 118. rykmentti. 132. Armeijakunnan esikunta sijaitsi edelleen Juntusrannalla.
[Tietolähde: 12]
Juntusrantaa ja Suomussalmea miehittäneen Neuvostoliiton puna-armeijan miesvahvuus ja aseistus 20.9.1944.
Venäjän arkistotietojen mukaan Juntusrantaa ja Suomussalmea miehittäneen 132. armeijakunnan ja sen jalkaväkidivisioonien (54D ja 367D) kokonaisvahvuus oli suurimmillaan noin 13.000 sotilasta. Tässä on huomioitava, että osa divisioonien joukko-osastoissa oli sotilastehtävissä Suomen rajan itäpuolella. Allaolevasta taulukosta selviää Neuvostoliiton puna-armeijan oman kirjanpidon mukaiset vahvuudet 20.9.1944.
[Tietolähde: 14]
Venäjän arkistotietojen mukaan Juntusrantaa ja Suomussalmea miehittäneen 132. armeijakunnan ja sen jalkaväkidivisioonien (54D ja 367D) kokonaisvahvuus oli suurimmillaan noin 13.000 sotilasta. Tässä on huomioitava, että osa divisioonien joukko-osastoissa oli sotilastehtävissä Suomen rajan itäpuolella. Allaolevasta taulukosta selviää Neuvostoliiton puna-armeijan oman kirjanpidon mukaiset vahvuudet 20.9.1944.
[Tietolähde: 14]
Neuvostoliiton 7. panssarirykmentin panssarivaunut
26. Armeijan 131. Armeijakunnan vahvistukseksi tuotiin Uhtualle Laatokan Karjalan rintamalta 7. panssaridivisioona, jossa oli Venäjän arkistolähteiden mukaan 26.9.1944 seuraava määrä taistelukuntoisia panssarivaunuja: 44 kpl neuvostoliittolaisvalmisteisia T-34 -panssarivaunuja ja 5 kpl Brittiläisvalmisteisia M3-C (Valentine) panssarivaunuja. Panssaridivisioonassa oli lisäksi 1323 sotilasta ja mm. 133 kuorma-autoa.
[Tietolähde: 14]
26. Armeijan 131. Armeijakunnan vahvistukseksi tuotiin Uhtualle Laatokan Karjalan rintamalta 7. panssaridivisioona, jossa oli Venäjän arkistolähteiden mukaan 26.9.1944 seuraava määrä taistelukuntoisia panssarivaunuja: 44 kpl neuvostoliittolaisvalmisteisia T-34 -panssarivaunuja ja 5 kpl Brittiläisvalmisteisia M3-C (Valentine) panssarivaunuja. Panssaridivisioonassa oli lisäksi 1323 sotilasta ja mm. 133 kuorma-autoa.
[Tietolähde: 14]
T-34 keskiraskas panssarivaunu
|
MK IX (Valentine) kevyt panssarivaunu
|
Tietolähteet: Artikkelin asiasisältö on pääosin käännetty suomenkielelle Venäjän Puolustusministeriön arkiston (TsAMO) dokumenteista. Tekstissä viitenumero on merkitty hakasulkuihin [n]:
- STAVKA’n direktiivit, 1944 elokuu – syyskuu
- Venäjän Karjalan rintaman käskyt
- 26. Armeijan käskyt
- Raportti 26. Armeijan joukkojen sotilasoperaatioista 7.9. – 27.9.1944
- Sotapäiväkirja 26A, 1944 syyskuun vihollisuudet
- Sotapäiväkirja 26A, 1944 lokakuun vihollisuudet
- Sotapäiväkirja 26A, 1944-09
- Sotapäiväkirja 26A, 1944-10
- Sotapäiväkirja 26A, 1944 päiväraportit
- Sotapäiväkirja 132 Armeijakunta, 1944 syyskuu
- Sotapäiväkirja 54D, päiväraportit
- Neuvostoliiton Karjalan rintaman tilannekartat
- Neuvostoliiton 26. Armeijan tilannekartat
- Karjalan rintaman vahvuustaulukot 20.9.1944 ja 30.9.1944
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2019 - 2020 / Contact -yhteydenotto