Päivitetty 15.12.2019
38. Kaartin erillinen panssariprikaati 19. armeijan tukena hyökkäysoperaatiossa
38. Erillisen panssariprikaatin osallistumisesta 19. armeijan hyökkäysoperaatioon kerrotaan seikkaperäisesti panssariprikaatin raportissa, jonka englanninkieliseen käännöksen voi avata oheisesta kansikuvan alla olevasta linkistä.
19. armeijan hyökkäysoperaatio syyskuussa 1944. "Hyökkäysoperaatio tiettömän korpitaipaleen yli Koutamotunturilta Muotkalahdelle käynnistyi 5.9.1944 klo 22:00 Verman-linjan pohjoispuolelta. Tiedusteluryhmä viitoitti tulevan tieuran reittiä täydellisessä pimeydessä. Divisioonan kärkijoukot etenivät 500 - 1000 m tiedusteluryhmän jäljessä. Panssarivaunukomppania eteni kärkiryhmän etupuolella. Joillakin alueilla panssarivaunut kaatoivat puita ja tasoittivat tieurien pohjia katepillareilla tien viimeistelemistä varten. Tällaisilla alueilla jalkaväen yksiköt siirtelivät panssarivaunujen kaatamia puita sekä poistivat kiviä ja kantoja. Soisilla alueilla jalkaväen piti itse kaataa puita sekä rakentaa kapulateitä, joita myöten panssarivaunut pääsivät etenemään. Kallioisilla alueilla jalkaväen oli tasoitettava tietä panssarivaunuille kivisten harjujen läpi. Hevoset upposivat soisiin paikkoihin; sotilaiden oli valjastettava itsensä ja kuljetettava panssarintorjunta-aseet ja tykit soiden yli. Sotilaiden ja hevosten yhteistyöllä tykit vedettiin kalliojyrkänteiden yli." "Kärkijoukon takana noin kilometrin päässä eteni divisioonan pääjoukko. Pääjoukko viimeisteli tieuran sellaiseen kuntoon, että sitä myöten voitiin kuljettaa raskaita kuormia. Kärkijoukon sotilaat kaatoivat puita, rakensivat kapulateitä soiden yli ja rakensivat siltoja vuoristojoiden yli. Erityisen vaikeiden kohteiden rakentainen vei paljon aikaa. Kaksi pataploonaa keskittyi näihin kohteisiin." |
38 гв. тбр - Kaartin erillinen panssariprikaati syyskuun 1944 hyökkäysoperaatiossa
Panssarivaunujen käyttö tieuran raivaamiseen tiettömään korpeen kuului oleellisena osana keväällä 1944 laadittuun 19. armeijan hyökkäyssuunnitelmaan. Suunnitelman toteuttamista varten siirrettiin 38. panssariprikaati etelästä Neuvostoliiton länsirintamalta rautateitse Kantalehden alueelle, jonne se saapui 3.9.1944. Koska marssireitin raivaamineen tiettömään korpeen edellytti hyvin tiivistä yhteistyötä jalkaväen joukkojen ja panssariprikaatin välillä, alistettiin 38. erillinen panssariprikaati 104 jalkaväkidivisioonan komentajan alaisuuteen. Panssarivaunujen käyttöä hyökkäysreitin raivaamiseen tiettömään korpeen oli harjoiteltu kesän 1944 aikana, ja varsinaisen hyökkäysoperaation aikana saatuja oppeja voitiin soveltaa käytäntöön. Vaikeimpia kohteita marssireitin varrella olivat kallioharjanteet ja suot, joiden turvekerroksen paksuus oli yli 1,5 m ja vaati näinollen kapulatien rakentamista soiden yli.
Panssarivaunujen käyttö tieuran raivaamiseen tiettömään korpeen kuului oleellisena osana keväällä 1944 laadittuun 19. armeijan hyökkäyssuunnitelmaan. Suunnitelman toteuttamista varten siirrettiin 38. panssariprikaati etelästä Neuvostoliiton länsirintamalta rautateitse Kantalehden alueelle, jonne se saapui 3.9.1944. Koska marssireitin raivaamineen tiettömään korpeen edellytti hyvin tiivistä yhteistyötä jalkaväen joukkojen ja panssariprikaatin välillä, alistettiin 38. erillinen panssariprikaati 104 jalkaväkidivisioonan komentajan alaisuuteen. Panssarivaunujen käyttöä hyökkäysreitin raivaamiseen tiettömään korpeen oli harjoiteltu kesän 1944 aikana, ja varsinaisen hyökkäysoperaation aikana saatuja oppeja voitiin soveltaa käytäntöön. Vaikeimpia kohteita marssireitin varrella olivat kallioharjanteet ja suot, joiden turvekerroksen paksuus oli yli 1,5 m ja vaati näinollen kapulatien rakentamista soiden yli.
Raportti 38. Kaartin erillisen panssariprikaatin taisteluista 9.9. - 14.9.1944
1. Yleinen tilanne ennen taistelutoimien aloittamista
Vihollisen XXXVI armeijakunta piti hallussaan Verman-vesistön ja Tolvantojärven alueelle vuonna 1941 rekennettuja ja vuosien varrella vahvistettua puolustuslinjaa. Puolustuslinja oli vahvasti linnoitettu. 2. Panssariprikaatin marssi Panssariprikaati suoritti 160 km. pitkän marssin vaikeassa maastossa. Marssireitistä n. 60 km oli asumatonta, metsäistä, mäkistä ja soista korpitaivalta, jonne panssariprikaatin oli itse raivattava tieura panssarivaunuilla. Oheisessa kuvassa näkyy panssarivaunuilla raivattua tieuraa. |
Panssariprikaatin marssi tapahtui kahdessa vaiheessa:
Vaihe 1: 3.9.1944 klo 22:00 - 5.9.1944 klo 22:00 marssi Kantalahdesta Koutamolammelle eteni armeijan olemassa olevaa tieuraa myöten, jossa oli 15 - 20 asteen nousuja ja laskuna sekä tiukkoja mutkia. Tämän marssiosuuden pituus oli 114 km ja se kesti 30 tuntia. Tällä marssiosuudella panssariprikaatin 54 panssarivaunusta vain yksi jäi muista vaunuista jälkeen useita tunteja muiden saapuessa perille samanaikaisesti.
Vaihe 2: 9.9.1944 klo 9:00 - 10.9.1944 klo 16:00 marssi Koutamolammelta Muotkalahdelle. Marssireitin pituus tiettömässä ja vaikeakulkuisessa maastossa oli 60 km. Voimakasvirtainen, 70 m leveä ja 0,7 m syvä Tuntsajoki ylitettiin karttaruudun 5422-9 alueella.
"Normaalioloissa ko. tieuran rakentaminen panssarivaunuille ja lisäksi hevosvetoisille kulkuneuvoille olisi vienyt paljon aikaa ja työvoimaa, mutta sotilaallinen tilanne edellytti nopeaa toimintaa ja vihollisen täydellistä yllättämistä. Salaamisesta joutuen ei ollut mahdollista rakentaa tiereittiä etukäteen vihollisasemien läheisyydessä. Sen vuoksi, vain panssarivaunuilla ja panssariprikaatin henkilöstön avulla, sekä yhteistyöllä jalkaväen divisoonan kanssa pystyttiin raivaamaan tieura tiettömään korpeen riittävän nopeasti. Ennen marssille lähtöä tiettömälle osuudelle, henkilöstö koulutettiin tieuran rakentamisen edellyttämiin tehtäviin, ja tieuran rakentamista tiettömään korpeen harjoiteltiin.
Raivausryhmän kärjessä eteni panssaripataljoona, joka yhdessä 104. jalkaväkidivisioonan etujoukon kanssa raivasi tieuraa kaatamalla puita ja tasaamalla tien pohjaa tien viimeistelyä varten. Panssariprikaatilla ei ollut riittävästi omia pioneerijoukkoja, ja jalkaväkidivisioonalla ei ollut niitä lainkaan, joten panssaridivisioonan ja jalkaväen joukkojen täytyi rakentaa tienpohjaa, kapulateitä ja siltoja jokien yli omin voimin. Kapulapateitä rakennettiin kuuteen eri paikkaan, ja niiden yhteispituus oli 200 - 400 m. Kapulateissä käytetyt puunrungot olivat yli 25 cm paksuja.
Marssi saksalaisten asemiin Muotkalahdelle toteutettin nopeasti, ja täysin salassa viholliselta. Puna-armeijan panssarivaunujen ilmestyminen saksalaisten puolustusasemien eteen tuli saksalaisille täytenä yllätyksenä. Kaikki 54 panssarivaunua suoriutuivat 160 km pituisesta marssista, josta 60 km oli tietöntä korpea. Koko yksikkö saapui Muotkalahti- Kuolajärvi -tielle (karttaruudun 5220 alueelle) 10.9.1944 klo 16:00."
Vaihe 1: 3.9.1944 klo 22:00 - 5.9.1944 klo 22:00 marssi Kantalahdesta Koutamolammelle eteni armeijan olemassa olevaa tieuraa myöten, jossa oli 15 - 20 asteen nousuja ja laskuna sekä tiukkoja mutkia. Tämän marssiosuuden pituus oli 114 km ja se kesti 30 tuntia. Tällä marssiosuudella panssariprikaatin 54 panssarivaunusta vain yksi jäi muista vaunuista jälkeen useita tunteja muiden saapuessa perille samanaikaisesti.
Vaihe 2: 9.9.1944 klo 9:00 - 10.9.1944 klo 16:00 marssi Koutamolammelta Muotkalahdelle. Marssireitin pituus tiettömässä ja vaikeakulkuisessa maastossa oli 60 km. Voimakasvirtainen, 70 m leveä ja 0,7 m syvä Tuntsajoki ylitettiin karttaruudun 5422-9 alueella.
"Normaalioloissa ko. tieuran rakentaminen panssarivaunuille ja lisäksi hevosvetoisille kulkuneuvoille olisi vienyt paljon aikaa ja työvoimaa, mutta sotilaallinen tilanne edellytti nopeaa toimintaa ja vihollisen täydellistä yllättämistä. Salaamisesta joutuen ei ollut mahdollista rakentaa tiereittiä etukäteen vihollisasemien läheisyydessä. Sen vuoksi, vain panssarivaunuilla ja panssariprikaatin henkilöstön avulla, sekä yhteistyöllä jalkaväen divisoonan kanssa pystyttiin raivaamaan tieura tiettömään korpeen riittävän nopeasti. Ennen marssille lähtöä tiettömälle osuudelle, henkilöstö koulutettiin tieuran rakentamisen edellyttämiin tehtäviin, ja tieuran rakentamista tiettömään korpeen harjoiteltiin.
Raivausryhmän kärjessä eteni panssaripataljoona, joka yhdessä 104. jalkaväkidivisioonan etujoukon kanssa raivasi tieuraa kaatamalla puita ja tasaamalla tien pohjaa tien viimeistelyä varten. Panssariprikaatilla ei ollut riittävästi omia pioneerijoukkoja, ja jalkaväkidivisioonalla ei ollut niitä lainkaan, joten panssaridivisioonan ja jalkaväen joukkojen täytyi rakentaa tienpohjaa, kapulateitä ja siltoja jokien yli omin voimin. Kapulapateitä rakennettiin kuuteen eri paikkaan, ja niiden yhteispituus oli 200 - 400 m. Kapulateissä käytetyt puunrungot olivat yli 25 cm paksuja.
Marssi saksalaisten asemiin Muotkalahdelle toteutettin nopeasti, ja täysin salassa viholliselta. Puna-armeijan panssarivaunujen ilmestyminen saksalaisten puolustusasemien eteen tuli saksalaisille täytenä yllätyksenä. Kaikki 54 panssarivaunua suoriutuivat 160 km pituisesta marssista, josta 60 km oli tietöntä korpea. Koko yksikkö saapui Muotkalahti- Kuolajärvi -tielle (karttaruudun 5220 alueelle) 10.9.1944 klo 16:00."
Taistelutoiminta 9.9. - 14.9.1944
Taistelu Muotkahdella (karttaruutu 5418):
"Taistelut alkoivat 9.9.1944. Panssaridivisioonan etujoukkona toimineen 3. panssaripataljoonan varakomentaja, kapteeni Melnikov sai tehtäväkseen yhdessä jalkaväkidivisioonan konekivääriryhmän kanssa vallata saksalaisten puolustusasemat Muotkalahdella. Muotkalahden puolustusasema oli noin 1 km2 laajuinen, ja siinä oli lähes 50 poteroa ja kivillä suojattuja kaivantoja, ja niiden etupuolella piikkilankaesteitä kolmessa rivissä. Puolustusasema oli miehitetty oli lähes 180 saksalaissotilaalla, joilla oli käytössään mm. 5 panssarintorjuntatykkiä. Puna-armeijan panssarivaunujen yllättämät viholliset eivät kyenneet vakavaan vastarintaan. Saksalaisryhmä tuhottiin lähes kokonaan panssarivaunujen tykkitulella ja konekivääritulella. Puolustusasemasta saatiin runsaasti sotasaalista, eivätkä omat joukot kärsineet tappioita."
Taistelu Nurmitunturilla (karttaruutu 5016):
3. panssaripataljoonan komentaja, kaartin kapteeni Donets sai tehtäväkseen hyökätä jalkaväkipataljoonan tukemana vihollisen vahvasti linnoitettuun puolustusasemaan Nurmitunturilla (karttaruutu 5016). Saksalaiset olivat järjestäneet panssarivaunuillaan väijytyksen, mutta 3. panssaripataljoonan panssarivaunut pääsivät hyökkäämään saksalaisvanuja vastaan sekä edestä että selustasta. Kaikki vihollisen panssarivaunut tuhottiin ja osa vaunuista saatiin hyvässä kunnossa sotasaaliiksi. Panssarivaunujen miehistöt, jotka yrittivät paeta, tuhottiin.
Taistelu Muotkahdella (karttaruutu 5418):
"Taistelut alkoivat 9.9.1944. Panssaridivisioonan etujoukkona toimineen 3. panssaripataljoonan varakomentaja, kapteeni Melnikov sai tehtäväkseen yhdessä jalkaväkidivisioonan konekivääriryhmän kanssa vallata saksalaisten puolustusasemat Muotkalahdella. Muotkalahden puolustusasema oli noin 1 km2 laajuinen, ja siinä oli lähes 50 poteroa ja kivillä suojattuja kaivantoja, ja niiden etupuolella piikkilankaesteitä kolmessa rivissä. Puolustusasema oli miehitetty oli lähes 180 saksalaissotilaalla, joilla oli käytössään mm. 5 panssarintorjuntatykkiä. Puna-armeijan panssarivaunujen yllättämät viholliset eivät kyenneet vakavaan vastarintaan. Saksalaisryhmä tuhottiin lähes kokonaan panssarivaunujen tykkitulella ja konekivääritulella. Puolustusasemasta saatiin runsaasti sotasaalista, eivätkä omat joukot kärsineet tappioita."
Taistelu Nurmitunturilla (karttaruutu 5016):
3. panssaripataljoonan komentaja, kaartin kapteeni Donets sai tehtäväkseen hyökätä jalkaväkipataljoonan tukemana vihollisen vahvasti linnoitettuun puolustusasemaan Nurmitunturilla (karttaruutu 5016). Saksalaiset olivat järjestäneet panssarivaunuillaan väijytyksen, mutta 3. panssaripataljoonan panssarivaunut pääsivät hyökkäämään saksalaisvanuja vastaan sekä edestä että selustasta. Kaikki vihollisen panssarivaunut tuhottiin ja osa vaunuista saatiin hyvässä kunnossa sotasaaliiksi. Panssarivaunujen miehistöt, jotka yrittivät paeta, tuhottiin.
Hyökkäys Kuolajärven suuntaan (karttaruudut 5016 … 4404).
”38. panssariprikaati ilman 3. panssaripataljoonaa sai 104 jalkaväkidivisioonan komentajalta käskyn 11.9.1944 klo 15:15 yhdessä kahden jalkaväkipataljoonan kanssa edetä Nurmitunturin alueelta (karttaruutu 5016) Muotkalahden – Kuolajärven tietä tehtävänään murtautua vihollislinjojen läpi, vallata Kuolajärvi (Salla), ja katkaista vihollisen vetäytymisreitti länteen. Suorittaessaan tehtävää 38. panssariprikaati sai vastaansa vihollisen kovaa vastarintaa ja eteni taistellen. Lyhyessä ajassa 15:00 – 20:00 11.9.1944 panssariprikaatin joukot valtasivat neljä vihollisen peräkkäistä puolustuslinjaa, joita hyvin koulutettu vihollinen puolusti sitkeästi, ja aiheuttivat raskaita tappioita vihollisen miehistölle ja taistelukalustolle.
Pimeyden saapuessa 11.9.1944 panssariprikaatin joukot lähestyivät nimetöntä puroa (karttaruudussa 4409-9). Virran yli johtava silta oli räjäytetty, ja sortui kärkipanssarivaunun päästyä sillan yli. Samaan aikaan vihollinen avasi tulen tykistöllä ja raskailla kuusiputkisilla raketinheittimillä panssarivaunukolonnaa ja jalkaväen joukkoja vastaan.
Löydettyään sopivan ylityspaikan, ylitti yksi panssaripataljoona ja jalkaväen motorisoitu konekivääripataljoona aamulla 12.9.1944 virran, ja alkoi etenemään menestyksekkäästi. Vetäytyvä vihollinen oli onnistunut miinoittaman tien, ja kaksi panssarivaunua tuhoutui miinoihin. 104. jalkaväkidivisioonan käskystä panssaripataljoona pysäytti etenemisen. Panssariprikaatin komentajan käskystä pataljoona vetäytyi vihollisen tulen alta ja asettui asemiin. Seuraavana päivänä (13.9.1944) vain yksi panssarikomppania jäi jalkaväkidivisioonan käyttöön, loput panssariprikaatin yksiköt vetäytyivät 8 km selustaan karttaruudun 4812-8 alueelle.
14.9.1944 jalkaväkirykmentti tukenaan yksi panssarikomppania hyökkäsi vihollisjoukkoja vastaan. Panssarivaunut ajoivat miinakenttään, jossa menetettiin kaksi panssarivaunua. toinen panssarivaunuista tuhoutui miinaan, ja toisen panssarivaunu tuhosi vihollisen tykkituli.
18.9.1944 klo 6:30 panssariprikaati siirrettiin pois jalkaväkidivisioonan komennosta ja asetettiin 19. armeijan reserviin.”
”38. panssariprikaati ilman 3. panssaripataljoonaa sai 104 jalkaväkidivisioonan komentajalta käskyn 11.9.1944 klo 15:15 yhdessä kahden jalkaväkipataljoonan kanssa edetä Nurmitunturin alueelta (karttaruutu 5016) Muotkalahden – Kuolajärven tietä tehtävänään murtautua vihollislinjojen läpi, vallata Kuolajärvi (Salla), ja katkaista vihollisen vetäytymisreitti länteen. Suorittaessaan tehtävää 38. panssariprikaati sai vastaansa vihollisen kovaa vastarintaa ja eteni taistellen. Lyhyessä ajassa 15:00 – 20:00 11.9.1944 panssariprikaatin joukot valtasivat neljä vihollisen peräkkäistä puolustuslinjaa, joita hyvin koulutettu vihollinen puolusti sitkeästi, ja aiheuttivat raskaita tappioita vihollisen miehistölle ja taistelukalustolle.
Pimeyden saapuessa 11.9.1944 panssariprikaatin joukot lähestyivät nimetöntä puroa (karttaruudussa 4409-9). Virran yli johtava silta oli räjäytetty, ja sortui kärkipanssarivaunun päästyä sillan yli. Samaan aikaan vihollinen avasi tulen tykistöllä ja raskailla kuusiputkisilla raketinheittimillä panssarivaunukolonnaa ja jalkaväen joukkoja vastaan.
Löydettyään sopivan ylityspaikan, ylitti yksi panssaripataljoona ja jalkaväen motorisoitu konekivääripataljoona aamulla 12.9.1944 virran, ja alkoi etenemään menestyksekkäästi. Vetäytyvä vihollinen oli onnistunut miinoittaman tien, ja kaksi panssarivaunua tuhoutui miinoihin. 104. jalkaväkidivisioonan käskystä panssaripataljoona pysäytti etenemisen. Panssariprikaatin komentajan käskystä pataljoona vetäytyi vihollisen tulen alta ja asettui asemiin. Seuraavana päivänä (13.9.1944) vain yksi panssarikomppania jäi jalkaväkidivisioonan käyttöön, loput panssariprikaatin yksiköt vetäytyivät 8 km selustaan karttaruudun 4812-8 alueelle.
14.9.1944 jalkaväkirykmentti tukenaan yksi panssarikomppania hyökkäsi vihollisjoukkoja vastaan. Panssarivaunut ajoivat miinakenttään, jossa menetettiin kaksi panssarivaunua. toinen panssarivaunuista tuhoutui miinaan, ja toisen panssarivaunu tuhosi vihollisen tykkituli.
18.9.1944 klo 6:30 panssariprikaati siirrettiin pois jalkaväkidivisioonan komennosta ja asetettiin 19. armeijan reserviin.”
Tappiot 9.9. – 14.9.1944
”Vihollinen menetti taisteluissa 5 kpl panssarivaunuja ja noin pataljoonan verran sotilaita. Sotasaaliiksi saatiin 7 kpl korjattavissa olevia panssarivaunuja ja muuta kalustoa.
38. panssariprikaatin omat menetykset olivat seuraavat: Tykistötulessa tuhoutui 6 kpl T-34-panssarivaunuja ja miinan räjähdyksessä yksi T-34 panssarivaunu.14 kpl T-34 panssarivaunua vaurioitui, ja prikaati korjasi niistä 13 kpl. Sotilaita menetettiin kaatuneina 34 kpl, ja haavoittuneina 63 kpl.
Kartta 38. panssariprikaatin taisteluista 10.9. - 14.9.1944.
T-34 keskiraskas panssarivaunu
- https://fi.wikipedia.org/wiki/T-34
- Valmistusmaa. Neuvostoliitto
- Taistelupaino: 30 t
Tietolähteet: Artikkelin asiasisältö on käännetty Venäjän Puolustusministeriön arkiston (TsAMO) dokumentista, tekstilainaukset kursiivilla:
- Raportti 38. Kaartin erillisen panssariprikaatin taistelutoiminnasta 9.9. - 14.9.1944.
Archive: TsAMO, Fund: 3125, Inventory: 0000001, Case: 0018
Tekijän kommentit:
Marssireitin raivaaminen tietöntä korpea myöten saksalaisjoukkojen selustaan panssarivaunujen avulla ja yhteistoiminnassa jalkaväen yksiköiden kanssa oli nerokas suunnitelma, joka myös hyvin pitkälle toteutui suunnitelman mukaisesti. Tieuraa myöten pystyttiin hevosien ja miehistön voimin kuljettamaan Nurmitunturin tasalle raskaita kuormia ja mm. 120 mm raskaita tykkejä, kranaatinheittimiä ja ampumatarvikkeita. Tiukasta salauksesta johtuen (mm. ehdoton radiohiljaisuus) saksalaisjoukot eivät saaneet vihiä meneillään olevasta puna-armeijan operaatiosta.
Nurmitunturin ja Muotkalahden asemissa olleet saksalaisjoukot yllättyivät täysin, kun suuri määrä puna-armeijan panssarivaunuja ilmestyi puolustusasemien eteen kuin tyhjästä. Saksalaisjoukot eivät olleet mitenkään varautuneet tähän tilanteeseen, eivätkä he kyenneet torjumaan puna-armeijan yllätyshyökkäystä. Saksalaisten käytössä olleet panssarivaunut olivat Ranskasta sotasaaliiksi otettuja Somua-panssarivaunuja, jotka olivat tekniikaltaan ja taistelukyvyltään vanhentuneita ja heikompia kuin puna-armeijan T-34 -vaunut. Esim. Somua-vaunujen 47 mm. kanuuna ei pystynyt läpäisemään T-34 -panssarivaunun panssaria.
38. panssariprikaatin tukema hyökkäysoperaatio eteni suunnitelman mukaisesti 5.9.1944 alkaen 12.9.1944 saakka, jolloin puna-armeijan joukot pääsivät noin 15. kilometrin päähän Kuolajärvestä. 13.9.1944 hyökkäys pysäytettiin 19. armeijan komentajan käskystä. Tämän jälkeen 104. jalkaväkidivisioona kävi vain häirintätaisteluita saksalaisjoukkoja vastaan, mutta ei enää mitenkään uhannut Alakurtista Kuolajärven kautta länteen vetäytyviä saksalaisjoukkoja.
Saksalaisten puolustusjärjestelyistä saa hyvän käsityksen linkin takaa täältä.
Marssireitin raivaaminen tietöntä korpea myöten saksalaisjoukkojen selustaan panssarivaunujen avulla ja yhteistoiminnassa jalkaväen yksiköiden kanssa oli nerokas suunnitelma, joka myös hyvin pitkälle toteutui suunnitelman mukaisesti. Tieuraa myöten pystyttiin hevosien ja miehistön voimin kuljettamaan Nurmitunturin tasalle raskaita kuormia ja mm. 120 mm raskaita tykkejä, kranaatinheittimiä ja ampumatarvikkeita. Tiukasta salauksesta johtuen (mm. ehdoton radiohiljaisuus) saksalaisjoukot eivät saaneet vihiä meneillään olevasta puna-armeijan operaatiosta.
Nurmitunturin ja Muotkalahden asemissa olleet saksalaisjoukot yllättyivät täysin, kun suuri määrä puna-armeijan panssarivaunuja ilmestyi puolustusasemien eteen kuin tyhjästä. Saksalaisjoukot eivät olleet mitenkään varautuneet tähän tilanteeseen, eivätkä he kyenneet torjumaan puna-armeijan yllätyshyökkäystä. Saksalaisten käytössä olleet panssarivaunut olivat Ranskasta sotasaaliiksi otettuja Somua-panssarivaunuja, jotka olivat tekniikaltaan ja taistelukyvyltään vanhentuneita ja heikompia kuin puna-armeijan T-34 -vaunut. Esim. Somua-vaunujen 47 mm. kanuuna ei pystynyt läpäisemään T-34 -panssarivaunun panssaria.
38. panssariprikaatin tukema hyökkäysoperaatio eteni suunnitelman mukaisesti 5.9.1944 alkaen 12.9.1944 saakka, jolloin puna-armeijan joukot pääsivät noin 15. kilometrin päähän Kuolajärvestä. 13.9.1944 hyökkäys pysäytettiin 19. armeijan komentajan käskystä. Tämän jälkeen 104. jalkaväkidivisioona kävi vain häirintätaisteluita saksalaisjoukkoja vastaan, mutta ei enää mitenkään uhannut Alakurtista Kuolajärven kautta länteen vetäytyviä saksalaisjoukkoja.
Saksalaisten puolustusjärjestelyistä saa hyvän käsityksen linkin takaa täältä.
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2019 - 2020 / Contact -yhteydenotto