2. Punaisentorintien korsualue 1945 - 1947
Vuonna 1946 ilmestyneessä Kansan Tahto -nimisessä lehdessä kertoi nimimerkki ”Kulkija” Punaisentorin korsualueesta seuraavaa (lainaus Koillissanomien erillispainoksen artikkelista v. 1995):
”Nilonkankaalla (toimittajan korjaus: Lahdentakana) on paikka, jota kyläläiset sanovat Punaiseksi toriksi. Se on noin parin hehtaarin laajuinen aukea, johon eräs puna-armeijan joukko-osasto oli majoittunut syksyllä 1944 ajettuaan saksalaiset pois Kuusamosta.
Leirialue oli aidattu ja kahdelle sivulle rakennettu tien yli kaartuvat korkeat portit. Molempien päällä oli ollut suurikokoiset Neuvostoliiton vaakunat, jotka oli valmistettu puusta aistikkaasti koristellen. Leirialueen sisälle olivat puna-armeijalaiset rakentaneet puolittain maanalaisia korsuja, joissa osa evakosta palanneista kuusamolaisista sai olinpaikan. Vieläkin oli joku noista korsuista asuntona ja melko usein eläinten suojina. Korsut olivat olleet hyvin rakennettuja ja siistejä.” Kertoja jatkaa edelleen: "Suomalaisten asetuttua asumaan noihin korsuihin oli yleisenä ajatuksena ja pyrkimyksenä, että tuolle alueelle johtavat komeat portit säilytetään ehjinä, mutta eräät sokeat yltiöpäät kohdistivat niihin salaa vihansa ja särkivät ne. Suuri osa korsuista on vielä jäljellä, ja tuon alueen nimi, Punainen tori, joksi se heti ristittiin, on kaikkien mielessä, eikä liene yhtään kuusamolaista, joka ei sen olemassaoloa ja historiaa tuntisi.”
”Nilonkankaalla (toimittajan korjaus: Lahdentakana) on paikka, jota kyläläiset sanovat Punaiseksi toriksi. Se on noin parin hehtaarin laajuinen aukea, johon eräs puna-armeijan joukko-osasto oli majoittunut syksyllä 1944 ajettuaan saksalaiset pois Kuusamosta.
Leirialue oli aidattu ja kahdelle sivulle rakennettu tien yli kaartuvat korkeat portit. Molempien päällä oli ollut suurikokoiset Neuvostoliiton vaakunat, jotka oli valmistettu puusta aistikkaasti koristellen. Leirialueen sisälle olivat puna-armeijalaiset rakentaneet puolittain maanalaisia korsuja, joissa osa evakosta palanneista kuusamolaisista sai olinpaikan. Vieläkin oli joku noista korsuista asuntona ja melko usein eläinten suojina. Korsut olivat olleet hyvin rakennettuja ja siistejä.” Kertoja jatkaa edelleen: "Suomalaisten asetuttua asumaan noihin korsuihin oli yleisenä ajatuksena ja pyrkimyksenä, että tuolle alueelle johtavat komeat portit säilytetään ehjinä, mutta eräät sokeat yltiöpäät kohdistivat niihin salaa vihansa ja särkivät ne. Suuri osa korsuista on vielä jäljellä, ja tuon alueen nimi, Punainen tori, joksi se heti ristittiin, on kaikkien mielessä, eikä liene yhtään kuusamolaista, joka ei sen olemassaoloa ja historiaa tuntisi.”
Punaisentorin korsualueen kartta v. 1945-1947
1) Eetu Korpua, navetta
2) Eetu Korpua, saunakorsu 3) Otto Puupponen, korsu 4) Eetu Korpua, korsu 5) Jussi Vaaman, korsu 6) Matti Ahma, korsu 7) Matti Ahma, korsu 8) Mustaniemi, korsu 9) Keränen, korsu |
10) Eemeli Törmänen, korsu
11) Liisa Kononof, korsu 12) Ville Sipru, korsu 13) Tilda Pesonen, korsu 14) Herkko Törmänen, korsu 15) Matti Ahma, navettakorsu 16) Antti Niikkonen, tallikorsu 17) Antti Niikkonen, navettakorsu 18) Antti Niikkonen, korsu 19) Hilda Lämsä ja pojat, korsu |
Tietolähteet:
- Tiedot korsuasunnoista: Kyösti Tammi, Erkki Hyvärinen ja Paavo Korpua
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2021 / Contact -yhteydenotto