|
|
Päivitetty 16.11.2023
Lapin sodan tuhoja käsittelevät sivut päivitetty. Ks. päämenusta LAPIN SOTA / Lapin sodan tuhot.
|
johdanto
Vuosi 1944 edustaa käännekohtaa Suomen jatkosodan historiassa. Yli kaksi vuotta kestänyt asemasotavaihe Suomen ja Saksan Neuvostoliitolta valtaamilla alueilla päättyi kesäkuussa 1944. Suomen hylättyä huhtikuussa 1944 Neuvostoliiton esittämät rauhantunnusteluiden ennakkoehdot, Neuvostoliitto lähti hakemaan sotilaallista ratkaisua Suomen painostamiseksi erillisrauhaan. Suomen vastainen rintama tuli rauhoittaa, jotta puna-armeijan sotavoimia voitiin kesällä 1944 suunnata saksalaisjoukkoja vastaan Valko-Venäjällä, Balttiassa ja myöhemmin syksyllä 1944 Petsamon alueella. Kesäkuun alussa 1944 Länsiliittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiaan ja samalla alkoi Länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton kilpajuoksu Berliinin valtauksesta.
Suomi 1944 verkkosivustolla on tietoa seuraavista pääaihealueista:
Suomi 1944 verkkosivustolla on tietoa seuraavista pääaihealueista:
- Tapahtumakalenteri.
- Teheranin konferenssi marras–joulukuussa 1943.
- Neuvostoliiton ja Suomen väliset rauhantunnustelut ja -neuvottelut v. 1944.
- Neuvostoliiton neljäs strateginen isku Karjalan Kannaksella ja Itä-Karjalassa kesä–heinäkuussa 1944.
- Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmat Suomeen ja Stavkan direktiivit vuonna 1944.
- Lapin sota ja Pohjois-Suomen tuhot syksyllä 1944.
- Neuvostoliiton miehitys Suomussalmella, Juntusrannalla, Kuusamossa ja Ivalossa syksyllä 1944.
Yhteistyökumppanit:
Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmia ja direktiivejä käsittelevien osioden (kohdat 4, 5 ja 6) tuottamisessa ovat merkittävänä tukena olleet seuraavat henkilöt.
Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmia ja direktiivejä käsittelevien osioden (kohdat 4, 5 ja 6) tuottamisessa ovat merkittävänä tukena olleet seuraavat henkilöt.
- Lauri Kiianlinna, prikaatinkenraali evp., on tätä tutkimushanketta varten kääntänyt Venäjän sota-arkiston dokumentteja suomenkielelle ja tarjonnut asiantuntija-apua käännettyjen dokumentien tulkitsemisessa. Lauri Kiianlinna on aiemmin toiminut mm. Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa.
- Heikki Koskelo (12.12.1935–11.11.2020) kenraaliluutnantti, on ollut asiantuntijana analysoimassa ja kommentoimassa Venäjän sota-arkiston dokumentteja. Heikki Koskelo on toiminut mm. itäisen maanpuolustusalueen komentajana ja Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2003–2006 .
1. Tapahtumakalenteri
Tapahtumakalenterista löytyy Neuvostoliiton ja Suomen välisiin rauhantunnusteluihin ja rauhanneuvotteluihin liittyviä tapahtumia.
Tapahtumakalenterista löytyy Neuvostoliiton ja Suomen välisiin rauhantunnusteluihin ja rauhanneuvotteluihin liittyviä tapahtumia.
Merkittävät tapahtumat vuonna 1944:
- 26.3.–29.3.1944 Suomi saa Neuvostoliiton ehdot välirauhan neuvotteluiden aloittamiseksi.
- 18.4.1944 Suomi ilmoittaa, että se ei voi hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä ehtoja välirauhan neuvotteluiden aloittamiseksi.
- 9.6.1944 Neuvostoliitto aloittaa Karjalan kannaksella koko päivän kestäneen tuhoamisammunnan tykistöllä ja ilmapommituksilla. Tuhoamisoperaation osallistuivat itämeren laivaston tykit, ilma-armeijan pommikoneet ja maataistelukoneet.
- 10.6.1944 Neuvostoliitto aloittaa Karjalan kannaksella jalkaväen suurhyökkäyksen, ja murtautuu läpi suomalaisten päälinjasta Valkeasaaren ja Rajajoen lohkoilla.
- 20.6.1944 Neuvostoliiton puna-armeija valtaa Viipurin.
- 24.6.1944 Viipurin valtauksen jälkeen Neuvostoliitto vaati Suomelta ehdotonta antautumista, mikä olisi merkinnyt Suomen itsenäisyyden menettämistä. Suomi ei hyväksynyt ehtoja.
- 29.8.1944 Puna-armeijan hyökkäysten pysähdyttyä Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa Suomen lujaan puolustukseen Neuvostoliitto ei enää vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista, jolloin rauhanneuvottelut voitiin käynnistää.
- Aselepo alkoi 4.–5. 9.1944 ja välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944.
- 17.9.1944 Neuvostoliiton puna-armeijan joukot marssivat välirauhan sopimuksen vastaisesti Suomen puolelle ja miehittivät Juntusrannan taajaman 19.9.1944.
- 21.9.1944 Puna-armeija miehitti Suomussalmen taajaman.
- 27.9.1944 Puna-armeija miehitti Kuusamon taajaman.
- 6.–8.10.1944 Puna-armeija miehitti Sallan kunnan raja-alueita.
- 26.10.–2.11.1944 Puna-armeija miehitti Paatsjoen Jäniskosken voimalaitoksen ja Ivalon koillispuoleisen raja-alueen.
- 12.–18.11.1944 Puna-armeijan joukot poistuvat Suomen alueilta itärajan taakse lukuunottamatta Ivalon aluetta, josta Neuvostoliiton joukot poistuivat vasta syyskuussa 1945.
Lisätietoa löytyy täältä
|
2. Teheranin konferenssi marras - joulukuussa 1943
Teheranin konferenssissa liittoutuneet valtiot Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto sopivat tulevien sotatoimien strategiasta, ja konferenssin viimeisenä päivänä sopivat linjauksen, millä ehdoilla Suomi painostetaan erillisrauhaan.
Teheranin konferenssissa 30.11.1944 Stalin myönsi, että ilman Yhdysvaltojen merkittävää materiaaliapua Lend & Lease ohjelman puitteissa Neuvostoliitto tulisi häviämään sodan.
Lisätietoa löytyy täältä.
Teheranin konferenssissa 30.11.1944 Stalin myönsi, että ilman Yhdysvaltojen merkittävää materiaaliapua Lend & Lease ohjelman puitteissa Neuvostoliitto tulisi häviämään sodan.
Lisätietoa löytyy täältä.
3. Rauhantunnustelut ja -neuvottelut v. 1944
Tilanne keväällä 1944
Vuoden 1941 hyökkäysvaiheen aikana suomalaisjoukot olivat vallanneet takaisin Moskovan rauhassa menetetyt Karjalan, Kuusamon ja Sallan alueet takaisin, ja olivat edenneet syvemmälle Neuvostoliiton puolelle oheisen liitekartan mukaisesti. Suomalaisjoukot olivat Karjalan kannaksella n. 30 km. päässä Leningradista, ja itä-Karjalassa Rukajärven, Karhumäen ja Syvärin tasalla.
Teheranin konferenssissa sovitun periaatteen mukaisesti liittoutuneet (Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Yhdysvallat) pyrkivät ennen länsiliittoutuneiden maihinnousua Ranskan rannikolle irrottamaan Suomen sodasta ja kumppanuudesta Saksan kanssa. Aloite rauhanneuvotteluiden käynnistämisestä tuli Suomelle Yhdysvalloilta, jonka jälkeen Neuvostoliitto esitti Suomelle rauhanneuvotteluiden ennakkoehdot. Neuvostoliiton esityksen lähtökohta oli vuoden 1940 Moskovan rauhan rajojen palauttaminen, suhteiden irtisanominen Saksan kanssa ja 600 miljoonan dollarin sotakorvauksien maksaminen Neuvostoliitolle Suomen aiheuttamista vahingoista. |
Suomen ja Neuvostoliiton välinen yhteydenpito hoidettiin jatkosodan aikana Ruotsin edustajien ja Neuvostoliiton Tukholman lähetystön kautta. Neuvostoliiton edustajana Tukholman suurlähetystössä toimi madame Alexandra Kollontai. Ruotsin hallitusta välitystehtävässä edusti Ruotsin ulkoasiainministeriön kabinettisihteeri Erik Boheman, ja Suomen Tukholman-lähettiläänä toimi tuohon aikaan G.A. Gripenberg. Suoria viestiyhteyksiä Helsingin ja Moskovan välillä ei sotatilasta johtuen ollut. Tämä epäsuora yhteydenpito hämärsi jossain määrin viestien sisältöä ja antoi mahdollisuuksia väärinkäsityksille. Madame Alexandra Kollontain välityksellä toimitettiin viestit Moskovan ja Tukholman sekä Helsingin ja Tukholman välillä.
Saksalaisten häviö Stalingradissa tammikuussa vuonna 1943, ja Leningradin saarron murtuminen tammikuussa 1944 heikensivät Saksan menestymismahdollisuuksia sodassa. Saksan armeijan eteneminen itärintamalla muuttui jatkuvaksi vetäytymiseksi. Suomessa oli alettu pohtimaan, miten Neuvostoliittoa vastaan käytävästä sodasta ja Saksan kumppanuudesta voitaisiin irtautua mahdollisimman pienin vahingoin ja menettämättä Suomen itsenäisyyttä. vetäytymiseksi. Suomessa oli alettu pohtimaan, miten Neuvostoliittoa vastaan käytävästä sodasta ja Saksan kumppanuudesta voitaisiin irtautua mahdollisimman pienin vahingoin ja menettämättä Suomen itsenäisyyttä.
Saksalaisten häviö Stalingradissa tammikuussa vuonna 1943, ja Leningradin saarron murtuminen tammikuussa 1944 heikensivät Saksan menestymismahdollisuuksia sodassa. Saksan armeijan eteneminen itärintamalla muuttui jatkuvaksi vetäytymiseksi. Suomessa oli alettu pohtimaan, miten Neuvostoliittoa vastaan käytävästä sodasta ja Saksan kumppanuudesta voitaisiin irtautua mahdollisimman pienin vahingoin ja menettämättä Suomen itsenäisyyttä. vetäytymiseksi. Suomessa oli alettu pohtimaan, miten Neuvostoliittoa vastaan käytävästä sodasta ja Saksan kumppanuudesta voitaisiin irtautua mahdollisimman pienin vahingoin ja menettämättä Suomen itsenäisyyttä.
Alla yhteenveto rauhantunnusteluista v. 1944:
- Alustavia keskusteluja rauhan mahdollisuudesta Neuvostoliiton kanssa käytiin Tukholman välityksellä jo marraskuussa 1943, mutta ne eivät johtaneet varsinaisiin rauhanneuvotteluihin.
- J.K. Paasikivelle ojennettiin 19.2.1944 Tukholmassa Neuvostoliiton ennakkoehdot rauhanneuvotteluiden käynnistämiseksi. J.K. Paasikivi vieraili myöhemmin Moskovassa saamassa selvennystä Neuvostohallinnon esittämiin ehtoihin. Suomi ilmoitti huhtikuussa, että se ei voinut hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä ehtoja, mikä tarkoitti sodan jatkamista.
- Pettynyt Stalin päätti nujertaa Suomen sotilaallisella voimalla määräämällä 10.6.1944 alkavan massiivisen hyökkäyksen Karjalan kannakselle. Puna-armeija valtasi Viipurin kymmenessä päivässä, ja hyvin edistyneen kesäoffensiivin innoittaman Stalin vaati 23.6.1944 Suomea pyytämään rauhaa ja suostumaan ehdottomaan antautumiseen. Ehdoton antautuminen olisi merkinnyt Suomen itsenäisyyden menetystä ja antanut Neuvostoliitolle mahdollisuuden miehittää koko maa. Koska samaan aikaan Suomi oli saanut varmistettua Saksan sotatarvikeavun ja elintarvikeavun jatkuminen, ei Neuvostoliiton vaatimukseen vastattu lainkaan. Sota jatkui Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa.
- Stalin määräämä jatkohyökkäys Suomen puolelle kilpistyi Suomalaisten vahvaan vastarintaan heinäkuussa 1944 Talin - Ihantalan alueella, ja viimeistään puna-armeijan häviö mottitaistelussa Ilomantsin alueella aiheutti sen, että Stalin määräsi pysäyttämään puna-armeijan hyökkäykset Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa, ja määräsi joukot puolustusasemiin saavutetuille linjoille.
- Uudeksi presidentiksi Rytin seuraajaksi nimettiin marsalkka Mannerheim 4.8.1944. Presidentin vaihtuminen ja rintamatilanteen vakiintuminen Karjalassa antoi mahdollisuuksia irrottautua Saksan kumppanuudesta ja aloittaa rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa uudelta pohjalta. Neuvostoliitto ei enää vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista.
- Aselepo alkoi Suomen puolella 4.9.1944 ja Neuvostoliiton puolella 5.9.1944. Suomen valtuuskunta saapui Moskovaan 7.9.1944 ja raskaita sopimusehtoja sisältänyt välirauhansopimus allekirjoitettiin 19.9.1944. Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota oli päättynyt mutta välirauhansopimuksen perusteella Suomi joutui sotatoimin häätämään saksalaiset pois Pohjois-Suomen alueelta.
4. Neuvostoliiton neljäs strateginen isku Karjalan Kannaksella ja Etelä-Karjalassa kesä-heinäkuussa 1944.
Neuvostoliiton maaliskuulla 1944 esittämien rauhanehtojen hyväksyminen olisi merkinnyt Suomelle raskaita sotakorvauksia ja aluemenetyksiä eteläisestä Suomesta. Suomen hylättyä Neuvostoliiton esittämät rauhanneuvotteluiden ehdot, Stalin päätti painostaa Suomea antautumiseen tai erillisrauhaan voimakkaalla hyökkäysoperaatiolla Karjalan kannaksella ja Itä-Karjalassa. Hyökkäys alkoi 9.6.1944 massiivisilla tykistokeskityksillä ja pommituksilla Karjalan kannaksella oleviin suomalaisasemiin. Neuvostoliiton maavoimien suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella 10.6.1944. Hyökkäys sujui aluksi suunnitelmien mukaan ja Viipuri oli vallattu suomalaisjoukoilta kymmenessä päivässä.
Kartta no. 157
Neljäs strateginen isku Suomen joukkojen lyömiseksi Karjalassa. Kesä - heinäkuu 1944
Neljäs strateginen isku Suomen joukkojen lyömiseksi Karjalassa. Kesä - heinäkuu 1944
Lisätietoa löytyy täältä:
Tilanne aselevon alkaessa 5.9.1944
5. Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmat Suomeen ja Stavkan direktiivit vuonna 1944.
Stalin johti Neuvostoliiton suurta isänmaallista sotaa antamalla Neuvostoliiton ylijohdon, Stavkan nimissä määräyksiä (direktiivejä) sotaoperaatioista eri rintamilla, antoi positiivista palautetta onnistuneista operaatioista, ja ryöpytti raskaasti sotilasjohtoa epäonnistumisista. Stavkan direktiivit ovat olleet pitkään salatuissa arkistoissa, mutta olen saanut vuoden 2020 aikana hankittua venäläisistä lähteistä tietoa muutamista oleellisista Suomen vastaista sotaa koskevista direktiiveistä. Direktiivit tarjoavat myös autenttista tietoa Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmista Suomen alueelle vuoden 1944 aikana.
Tämän verkkosivuston päämenun alta kohdasta NL:n puna-armeija / Hyökkäyssuunnitelmat ja direktiivit löytyy 9 kpl suomenkielelle käännettyjä Stavakan direktiivejä sekä niihin liittyviä Neuvostoliiton Karjalan rintaman ja Leningradin rintaman hyökkäyssuunnitelmia Suomen puolelle. Venäjänkieliset dokumentit on kääntänyt Suomen kielelle prikaatinkenraali evp. Lauri Kiianlinna. |
Aselevon alkaminen Suomen vastaisessa sodassa 4. - 5. 9.1944 antoi Neuvostoliitolle mahdollisuuden siirtää Karjalan kannaksella ja itä-Karjalassa olevia joukkojaan mm. pohjoiselle rintaman osalle, Saksan ja Suomen välisen demarkaatiolinjan pohjoispuolelle, jossa saksalaisjoukot olivat aloittaneet 20. vuoristoarmeijan joukkojen vetäytymisen ja materiaalivarastojen evakuoimisen kohti Norjaa. Karjalan rintaman komentaja, armeijan kenraali Kirill Meretskov lähetti 18.9.1944 Stalinille suunnitelman hyökkäyksestä saksalaisjoukkoja vastaan Pohjois-Suomeen, Rovaniemelle ja tarvittaessa Ouluun. Stalin ei hyväksynyt suunnitelmaa, koska välirauhansopimus Suomen kanssa tultaisiin allekirjoittamaan seuraavana päivänä eli 19.9.1944.
6. Lapin sota ja Pohjois-Suomen tuhot (15.9. 1944 - 27.5.1945)
Välirauhansopimimuksen velvoitteiden mukaan Suomen tuli häätää alueellaan olevat saksalaisjoukot syyskuun 15. päivään mennessä 1944.
Saksan 20. vuoristoarmeijan operaation BIRKE käynnistyi syyskuun alussa 1944 Suomen päätettyä tehdä erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa. Operaation tavoitteena oli varmistaa Petsamon Kolosjoen kaivoksen nikkelituotanto Saksan sotateollisuuden tarpeisiin, ja toteuttaa Saksan vuoristoarmeijan joukkojen ja materiaalien evakuoiminen emämaahan Saksaan. Vaikeuttaakseen vihollisjoukkojen hyökkäysoperaatioita saksalaisjoukkoja vastaan, Saksan vuoristoarmeija käytti valloittamillaan alueilla Suomessa poltetun maan taktiikkaa. Saksan armeijan käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui moneen kertaan vetäytymisen edetessä, ja lisäksi saksalaisjoukkojen keskuudessa oli todistettavasti kurittomuutta, mikä aiheutti lisävahinkoja Suomalaisten omaisuudelle. Saksan vetäytyminen Pohjois-Suomen kautta Norjaan aiheutti valtavaa tuhoa rakennuskannalle, tiestölle ja viestiyhteyksille. Saksalaisjoukot jättivät Pohjois-Suomesta vetäytyessään jälkeensä savuavia raunioita, tuhottuja siltoja ja teitä ja laajat miinoitetut alueet. Miinoitukset hidastivat suuresti väestön paluuta kotikonnuilleen. Neuvostoliiton puna-armeija täydensi saksalaisten aiheuttamia tuhoja jatkosodan loputtua miehittämillään alueilla Pohjois-Kainuussa, Kuusamossa ja Lapissa. |
Lisätietoa löytyy täältä:
7. Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen ja miehitys Suomussalmella, Juntusrannalla, Kuusamossa ja Ivalossa syksyllä 1944 (17.9. - 17.11.1944).
Neuvostoliiton Karjalan rintaman suunnitelmissa syksyllä 1944 oli hyökkäys Pohjois-Suomeen Kantalahden, Sallan ja Kuusamon alueilta. Hyökkäyksen tavoitteena oli Saksan 20. vuoristoarmeijan murskaaminen. Suomen ja Neuvostoliiton välisestä välirauhasta huolimatta Neuvostoliitto ylitti syksyllä 1944 Suomen rajan ja miehitti alueita Juntusrannalla, Suomussalmella, Kuusamossa ja Sallan raja-alueilla noin kahden kuukauden ajan, ja Ivalossa lähes vuoden ajan. Miehitetyillä alueilla oli Venäjän arkistolähteiden mukaan lokakuussa 1944 noin 34.000 puna-armeijan sotilasta. Neuvostoliitto julisti miehittämänsä alueet sotatoimialueiksi ja kielsi Suomen armeijan joukkojen pääsyn miehittämilleen alueille.
Neuvostoliiton ylijohto, Stavka kielsi 26.9.1944 direktiivillä no. 220219 neuvostojoukkojen hyökkäykset syvemmälle Suomeen, koska etelän suunnasta etenevät suomalaisjoukot voisivat päästä tällöin puna-armeijan selustaan. Lisäksi Stavka painotti, että välirauhansopimuksen mukaan saksalaisten internoiminen oli suomalaisjoukkojen tehtävä. Puna-armeijan joukot jäivät kuitenkin miehittämilleen alueille varmistamaan, että Suomen armeijan sotatoimet Saksan joukkoja vastaan etenivät riittävän tehokkaasti. |
Tietoa tekijästä: Tämän sivuston tekijä on Tuomo Kallioniemi, freelancer-sisällöntuottaja ja sotahistorian ja kotiseutuhistorian harrastaja. Ensimmäinen Tuomo Kallioniemen laatima nettisivusto käsittelee saksalaisten jatkosodan aikana rakentamaa kapearaiteista Hyrynsalmi-Kuusamo kenttärataa. Sivusto löytyy osoitteesta https://kenttarata-feldbahn.weebly.com. |
© Copyright - Tuomo Kallioniemi 2020 - 2022 / Contact -yhteydenotto