Päivitetty 04.10.2020
Välirauhanneuvottelut Moskovassa 14. - 19.9.1944
Suomen tilanne elokuussa 1944
Neuvostoliitto lopetti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa.
Viipurinlahden taisteluiden päätyttyä hyökkääjien suuriin tappioihin, ja Neuvostoliiton kesähyökkäyksen kilpistyessä Karjalan kannaksella Talin ja Ihantalan alueelle, määräsi Stalin pysäyttämään Leningradin rintaman hyökkäystoiminnan Karjalan kannaksella 12.7.1944. Ilomantsin alueella elokuussa 1944 kärsityn tappion jälkeen Stalin määräsi myös Karjalan rintaman joukot pysäyttämään hyökkäysoperaation ja asettumaan vahvaan puolustukseen saavutetuille linjoille. Stalinin suureksi pettymykseksi hänen kesähyökkäykselle asetettamansa tavoitteet eivät toteutuneet suunnitelmien mukaisesti. Direktiivissä 220186 / 27.8.1944 Stalin moitti kovin sanoin Karjalan rintaman johtoa epäonnistuneesta hyökkäysoperaatiosta, ja määrää suuren osan Karjalan Rintaman johtohenkilöistä vaihdettavaksi. |
Suomalaiset panssaritorjuntamiehet tutkivat ohikulkiessaan tuhoutunutta venäläistä hyökkäysvaunua.
Kuvattu Viipurin pohjoispuolella 30.6.1944. SA-Kuva.
Kuvattu Viipurin pohjoispuolella 30.6.1944. SA-Kuva.
Kohti rauhaa
Ehdotus aselevosta
Elokuun alkupuolella oli tilanne Neuvostoliiton vastaisella rintamalla vakiintunut eikä Neuvostoliitto enää jatkanut hyökkäysoperaatiotaan Suomen armeijaa vastaan. Neuvostoliitto alkoi elokuun puolivälin jälkeen siirtämään valiojoukkojaan (kaartin jalkaväkidivisioonat) Karjalan kannakselta muille rintamille vahvistukseksi taistelemaan saksalaisjoukkoja vastaan.
Varmistettuaan ensin elintarvikeavun saannin Ruotsilta Suomen uusi hallitus lähetti 25.8.1944 Neuvostoliiton Tukholman lähettiläälle tiedustelun, mitä edellytyksiä oli ryhtyä Neuvostoliiton kanssa rauhanneuvotteluihin. Vastauksesta ilmeni, että Neuvostoliitto oli luopunut ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja ilmoitti, että rauhasta voidaan keskustella jos Suomi täyttää kaksi ennakkoehtoa:
Tämän jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti. 3.9.1944 Mannerheim lähetti Tukholman kautta ehdotuksen generalissimus Stalinille, että "enemmän verenvuodatuksen välttämiseksi vihollisuudet lopetettaisiin päivänä ja hetkenä, jonka vastapuoli määräisi." Stalin ilmoitti suostumuksensa ehdotukseen syyskuun 4. päivän vastaisena yönä. Jos vahvistava vastaus toimitettaisiin Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystöön ennen klo 2:ta samana yönä, niin venäläiset lopettaisivat vihollisuudet klo 7:00 seuraavana aamuna. Vahvistus Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystöön lähetettiin ennen määräaikaa ja Suomen rintamajoukoille annettiin käsky lopettaa vihollisuudet seuraavana aamuna eli 4.9.1944 klo 7:00 [14, sivu 478 - 479].
Suomen armeijan aseet vaikenivat aamulla 4.9.1944, mutta puna-armeijan joukot jatkoivat tulitusta suomalaisjoukkoja vastaan 5.9.1944 aamuun klo 8:00 saakka. Venäjän arkistolähteistä löytyy selitys tälle vuorokauden viivytykselle. Direktiivissä 220205 / 4.9.1944 mainitaan, että Suomi ei ollut julkisesti ilmoittanut katkaisseensa suhteet Saksan kanssa, joten aselepokäskyä ei puna-armeijan joukoille toimitettu 4.9. vastaisena yönä.
Suomen ilmoitettua julkisesti suhteiden katkaisusta Saksan kanssa, Neuvostoliiton ylijohto Stavka lähetti joukoille aselepokäskyn direktiivillä 220206 / 5.9.1944. Puna-armeijan aseet vaikenivat 5.9.1944 aamulla.
Elokuun alkupuolella oli tilanne Neuvostoliiton vastaisella rintamalla vakiintunut eikä Neuvostoliitto enää jatkanut hyökkäysoperaatiotaan Suomen armeijaa vastaan. Neuvostoliitto alkoi elokuun puolivälin jälkeen siirtämään valiojoukkojaan (kaartin jalkaväkidivisioonat) Karjalan kannakselta muille rintamille vahvistukseksi taistelemaan saksalaisjoukkoja vastaan.
Varmistettuaan ensin elintarvikeavun saannin Ruotsilta Suomen uusi hallitus lähetti 25.8.1944 Neuvostoliiton Tukholman lähettiläälle tiedustelun, mitä edellytyksiä oli ryhtyä Neuvostoliiton kanssa rauhanneuvotteluihin. Vastauksesta ilmeni, että Neuvostoliitto oli luopunut ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja ilmoitti, että rauhasta voidaan keskustella jos Suomi täyttää kaksi ennakkoehtoa:
- Suhteet Saksaan oli heti katkaistava
- Saksalaisia oli vaadittava vetämään joukkonsa pois Suomen alueelta kahden viikon kuluessa, joka tapauksessa viimeistään 15.9.1944. Jos vaatimusta ei toteutettaisi, Suomen olisi ryhdyttävä internoimaan Saksan joukkoja.
Tämän jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti. 3.9.1944 Mannerheim lähetti Tukholman kautta ehdotuksen generalissimus Stalinille, että "enemmän verenvuodatuksen välttämiseksi vihollisuudet lopetettaisiin päivänä ja hetkenä, jonka vastapuoli määräisi." Stalin ilmoitti suostumuksensa ehdotukseen syyskuun 4. päivän vastaisena yönä. Jos vahvistava vastaus toimitettaisiin Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystöön ennen klo 2:ta samana yönä, niin venäläiset lopettaisivat vihollisuudet klo 7:00 seuraavana aamuna. Vahvistus Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystöön lähetettiin ennen määräaikaa ja Suomen rintamajoukoille annettiin käsky lopettaa vihollisuudet seuraavana aamuna eli 4.9.1944 klo 7:00 [14, sivu 478 - 479].
Suomen armeijan aseet vaikenivat aamulla 4.9.1944, mutta puna-armeijan joukot jatkoivat tulitusta suomalaisjoukkoja vastaan 5.9.1944 aamuun klo 8:00 saakka. Venäjän arkistolähteistä löytyy selitys tälle vuorokauden viivytykselle. Direktiivissä 220205 / 4.9.1944 mainitaan, että Suomi ei ollut julkisesti ilmoittanut katkaisseensa suhteet Saksan kanssa, joten aselepokäskyä ei puna-armeijan joukoille toimitettu 4.9. vastaisena yönä.
Suomen ilmoitettua julkisesti suhteiden katkaisusta Saksan kanssa, Neuvostoliiton ylijohto Stavka lähetti joukoille aselepokäskyn direktiivillä 220206 / 5.9.1944. Puna-armeijan aseet vaikenivat 5.9.1944 aamulla.
Mannerheimin päiväkäsky 7.9.2944:
www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk131_44.gif |
Välirauhanneuvottelut Moskovassa 14. - 19.9.1944
Mahdollisimman pian aselevon alkamisen jälkeen pyydettiin Suomen valtuuskuntaa matkustamaan Moskovaan. Valtuuskunnan kokoonpanoon nimettiin pääministeri Hackzell ja kenraalit Walden, Heinrichs ja O. Enckell, ja he saapuivat Moskovaan 7.9.1944. Valtuuskunta joutui odottelemaan Moskovassa viikon verran ennenkuin heille tuli kutsu neuvotteluihin, jotka alkoivat illalla 14.9.1944. Siinä vaiheessa ei ollut tiedossa, että Molotov oli neuvotellut viikon aikana Iso-Britannian edustajan, suurlähettiläs Kerrin kanssa Suomen välirauhan ehdoista.
Iltapäivällä 14.9.1944 sai pääministeri Hackzell aivoverenvuodon, jonka jälkeen hän ei enää voinut osallistua rauhanneuvoteluihin. Tämän jälkeen valtuuskunnan johtajaksi nimettiin ulkoministeri Carl Enckell, joka matkusti 15.9.1944 illalla Moskovaan. |
Suomen valtuuskunta: kenraali Rudolf Walden, pääministeri Antti Hackzell, kenraali Erik Heinrichs ja kenraali Oscar Enckell. SA-kuva.
|
Välirauhan neuvottelut suomalaisten kannalta olivat lähinnä Molotovin sanelua eikä suomalaisten vaatimuksia tai ehdotuksia juurikaan huomioitu. Molotov ei todennäköisesti nähnyt tarpeellisena muuttaa Ison-Britannian kanssa käytyjen pitkällisten neuvottelujen aikana sovittuja ehtoja. Uusina ehtoina Molotov vaati Hangon asemasta Porkkalan alueen vuokraamista sekä Petsamon aluetta liitettäväksi Neuvostoliittoon.
Välirauhan ehtoja pidettiin Suomen kannalta kovina, mutta pakon edessä Suomen eduskunta hyväksyivät välirauhan ehdot varhain aamulla 19.9.1944 ja välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944 klo 11:30
Välirauhan ehtoja pidettiin Suomen kannalta kovina, mutta pakon edessä Suomen eduskunta hyväksyivät välirauhan ehdot varhain aamulla 19.9.1944 ja välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944 klo 11:30
Välirauhan sopimus 19.9.1944:
|
Loppuyhteenveto
On huomionarvoista, että välirauhansopimuksen ehdot noudattelevat pääpiirteissään samoja ehtoja, joista Teheranin konferenssissa oli sovittu liittoutuneiden kesken. Lisämenetyksinä olivat Petsamon menetys Neuvostoliitolle ja Porkkalan tukikohdan vuokrausvaatimus 50 vuodeksi. Stalinin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli lisäksi saada Suomi ja Saksa taistelemaan keskenään, ja varmistaa, että Saksan ja Suomen ystävälliset suhteet eivät jatku. Tämä tavoite myös toteutui, mikä aiheutti raskaita menetyksiä Suomelle Kainuussa ja Pohjois-Suomessa.
Lopputuloksena voidaa mainita että Suomen itsenäisyys oli veitsenterällä kesäkuussa 1944. Suomen poliittisen johdon ja sotilasjohdon toiminnalla ja Saksan sotatarviketuella ja elintarviketuella tilanne saatiin kuitenkin vakiinnutettua, mikä loi mahdollisuuden rauhan solmimiseen Neuvostoliiton kanssa. Voidaan pohtia, olisiko raskailta menetyksiltä kesällä 1944 vältytty mikäli rauha olisi solmittu jo keväällä 1944. Tähän ei löydy yksiselitteistä vastausta. On todennäköistä, että erillisrauha Neuvostoliiton kanssa olisi johtanut siihen, että Etelä-Suomesta olisi tullut Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen taistelutanner. Neuvostoliiton keväällä 1944 salaamat rauhansopimuksen lisäehdot olisivat merkinneet, että itärajaa olisi siirretty Saimaan rannoille.
Välirauhansopimuksen ehdot olivat raskaat, mutta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa. Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa alkoi uusi aikakausi.
On huomionarvoista, että välirauhansopimuksen ehdot noudattelevat pääpiirteissään samoja ehtoja, joista Teheranin konferenssissa oli sovittu liittoutuneiden kesken. Lisämenetyksinä olivat Petsamon menetys Neuvostoliitolle ja Porkkalan tukikohdan vuokrausvaatimus 50 vuodeksi. Stalinin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli lisäksi saada Suomi ja Saksa taistelemaan keskenään, ja varmistaa, että Saksan ja Suomen ystävälliset suhteet eivät jatku. Tämä tavoite myös toteutui, mikä aiheutti raskaita menetyksiä Suomelle Kainuussa ja Pohjois-Suomessa.
Lopputuloksena voidaa mainita että Suomen itsenäisyys oli veitsenterällä kesäkuussa 1944. Suomen poliittisen johdon ja sotilasjohdon toiminnalla ja Saksan sotatarviketuella ja elintarviketuella tilanne saatiin kuitenkin vakiinnutettua, mikä loi mahdollisuuden rauhan solmimiseen Neuvostoliiton kanssa. Voidaan pohtia, olisiko raskailta menetyksiltä kesällä 1944 vältytty mikäli rauha olisi solmittu jo keväällä 1944. Tähän ei löydy yksiselitteistä vastausta. On todennäköistä, että erillisrauha Neuvostoliiton kanssa olisi johtanut siihen, että Etelä-Suomesta olisi tullut Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen taistelutanner. Neuvostoliiton keväällä 1944 salaamat rauhansopimuksen lisäehdot olisivat merkinneet, että itärajaa olisi siirretty Saimaan rannoille.
Välirauhansopimuksen ehdot olivat raskaat, mutta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa. Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa alkoi uusi aikakausi.
Lähdeluettelo:
[03] Kimmo Rentola: Stalin ja Suomen kohtalo
[14] G. Mannerheim: Muistelmat, toinen osa
Mannerheim.fi: Päiväkäskyt
[03] Kimmo Rentola: Stalin ja Suomen kohtalo
[14] G. Mannerheim: Muistelmat, toinen osa
Mannerheim.fi: Päiväkäskyt
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2020 / Contact -yhteydenotto