Päivitetty 19.01.2020
Poltetun maan taktiikka Rovaniemellä
Tornion maihinnoususta 1.10.1944 alkaneiden taisteluiden jälkeen Saksan sodanjohto tehosti käyttämäänsä poltetun maan taktiikkaa. Rovaniemen tuhosta on kirjoitettu vuosikymmenien varrella lukuisia kirjoja ja artikkeleita. Tässä kirjoituksessa pyrin tuomaan esiin Saksan armeijan käyttämän poltetun maan taktiikan vaikutuksia Rovaniemen tuhoon. Kirjoituksen liitteenä on myös kopiot alkuperäisistä tuhoamiskäskyistä, jotka kertovat millainen oli Saksan armeijan virallinen suunnitelma Rovaniemen rakennusten ja infrastruktuurin tuhoamiseksi. Rakennusten tuhoaminen eteni 7. - 13.10.1944 suunnitelman mukaisesti, mutta 14.10.1944 tapahtunut ammusjunan räjähdys ei ollut mukana suunnitelmissa. Räjähdys aiheutti suurta tuhoa Rovaniemen kauppalassa ja aiheutti vahinkoja myös Saksan armeijan omille jälkijoukoille.
Uutta tietoa:
Rovaniemen tuhoa käsittelevissä kirjoituksissa ei ole mainitaa jalkaväen kenraali Friedrich Hochbaumin roolista Rovaniemellä. Hochbaumin johtama Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunta oli määrätty Rovaniemelle jälkijoukoksi suojaamaan Saksan 20. Vuoristoarmeijan vetäytymistä Rovaniemen kauttapohjoiseen. Jälkijoukkojen oli määrä vetäytyä Rovaniemeltä 16.10.1944.
Hohbaumin joukot antautuivat Neuvostoliiton puna-armeijalle toukokuussa 1944, jolloin myös heidän hallussaan olevat arkistot ja sotapäiväkirjat jäivät Neuvostoliiton haltuun.
Venäjän Puolustusministeriön arkistosta hankkimani dokumenttien joukosta löytyi kenraali Hochbaumin allekirjoitama Saksan XVIII AK:n 12.9.1944 päivätty käskykirje No. 2104/44, josta ilmenee, missä laajuudessa Rovaniemen tuhoamista oli tarkoitus toteuttaa. Alla tiivistelmä käskystä ja kopio alkuperäisestä dokumentista.
Saksan armeijan Pohjois-Suomessa käyttämää poltetun maan taktiikaa on laajemmin selvitetty omalla sivullaan.
Tornion maihinnoususta 1.10.1944 alkaneiden taisteluiden jälkeen Saksan sodanjohto tehosti käyttämäänsä poltetun maan taktiikkaa. Rovaniemen tuhosta on kirjoitettu vuosikymmenien varrella lukuisia kirjoja ja artikkeleita. Tässä kirjoituksessa pyrin tuomaan esiin Saksan armeijan käyttämän poltetun maan taktiikan vaikutuksia Rovaniemen tuhoon. Kirjoituksen liitteenä on myös kopiot alkuperäisistä tuhoamiskäskyistä, jotka kertovat millainen oli Saksan armeijan virallinen suunnitelma Rovaniemen rakennusten ja infrastruktuurin tuhoamiseksi. Rakennusten tuhoaminen eteni 7. - 13.10.1944 suunnitelman mukaisesti, mutta 14.10.1944 tapahtunut ammusjunan räjähdys ei ollut mukana suunnitelmissa. Räjähdys aiheutti suurta tuhoa Rovaniemen kauppalassa ja aiheutti vahinkoja myös Saksan armeijan omille jälkijoukoille.
Uutta tietoa:
Rovaniemen tuhoa käsittelevissä kirjoituksissa ei ole mainitaa jalkaväen kenraali Friedrich Hochbaumin roolista Rovaniemellä. Hochbaumin johtama Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunta oli määrätty Rovaniemelle jälkijoukoksi suojaamaan Saksan 20. Vuoristoarmeijan vetäytymistä Rovaniemen kauttapohjoiseen. Jälkijoukkojen oli määrä vetäytyä Rovaniemeltä 16.10.1944.
Hohbaumin joukot antautuivat Neuvostoliiton puna-armeijalle toukokuussa 1944, jolloin myös heidän hallussaan olevat arkistot ja sotapäiväkirjat jäivät Neuvostoliiton haltuun.
Venäjän Puolustusministeriön arkistosta hankkimani dokumenttien joukosta löytyi kenraali Hochbaumin allekirjoitama Saksan XVIII AK:n 12.9.1944 päivätty käskykirje No. 2104/44, josta ilmenee, missä laajuudessa Rovaniemen tuhoamista oli tarkoitus toteuttaa. Alla tiivistelmä käskystä ja kopio alkuperäisestä dokumentista.
Saksan armeijan Pohjois-Suomessa käyttämää poltetun maan taktiikaa on laajemmin selvitetty omalla sivullaan.
7.10. 1944
Rovaniemellä olevien Saksan armeijan rakennusten tuhoaminen alkoi 7.10.1944 XVIII Armeijakunnan laatiman tuhoamissuunnitelman mukaisesti. Suunnitelman toteuttamisen yhteydessä pyrittiin varmistamaan, että vetäytymisreitit ja tarpeelliset viestiliikenneyhteydet säilyivät vahingoittumattomina.
Rovaniemellä olevien Saksan armeijan rakennusten tuhoaminen alkoi 7.10.1944 XVIII Armeijakunnan laatiman tuhoamissuunnitelman mukaisesti. Suunnitelman toteuttamisen yhteydessä pyrittiin varmistamaan, että vetäytymisreitit ja tarpeelliset viestiliikenneyhteydet säilyivät vahingoittumattomina.
8.10.1944
XVIII Vuoristoarmeijakunnan määräyksessä ilmoitetaan Rovaniemellä olevat tuhottavat kohteet. Toisaalta määritellään mitä kohteita ei saa tuhota:
|
9.10 1944
Rendulic lähetti kirjeen Lapin läänin vt. maaherralle, lääninneuvos Nyholmille. Kirjeessä Rendulic viittaa 1.10.1944 suomalaisten Tornioon tekemään hyökkäykseen ja ilmoittaa halveksuntansa, sekä toteaa, että kostona suomalaisten "häpeämättömästä ja kunniattomasta" toiminnasta tullaan Rovaniemellä tuhoamaan kaikki valtiolliset rakennukset. |
12.9.1944 Tiivistelmä Rovaniemen tuhoamiskäskystä 2104/44
Tämä Saksan XVIII vuoristoarmeijakunnan komentajan, jalkaväen kenraali Hochbaumin antama Rovaniemen tuhoamiskäsky perustui Rendulicin 9.10.1944 antamaan määräykseen Rovaniemen julkisten rakennusten tuhoamisesta. XVIII Armeijakunnan komentaja
Viite: 20. Armeijan käsky No. 2445/44, 11.10.1944 Salainen Otsikko: Rovaniemen taajaman rakennusten tuhoaminen
|
14.10.1944
Saksalainen ammustarvikejuna räjähti Rovaniemen ratapihalla klo 10:45. Saksan armeijan sotapäiväkirjassa 14.10.1944 kuitataan räjähdys seuraavasti:
Junassa oli 400 tonnia tykistön ammuksia ja räjähdysaineita. Räjähdyksestä aiheutui infernaalinen tulipalo joka levisi laajalle ympäröiviin puurakennuksiin. |
Lopputulos
Tietolähde: Matti Ursin / Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaissodan 1944 - 1945 jälkeen, taulukkoliitteet.
- Rovaniemen kauppalan rakennuskannasta tuhoutui lokakuussa 1944 87%, yhteensä 1201 rakennusta
- Rovaniemen maalaiskunnan rakennuskannasta tuhoutui lokakuussa 1944 60%, yhteensä 2224 rakennusta.
Tietolähde: Matti Ursin / Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaissodan 1944 - 1945 jälkeen, taulukkoliitteet.
Saksan 20 AOK:n vastuuhenkilöt Rovaniemellä lokakuussa 1944
Oheisessa kuvassa ovat Saksan 20. Vuoristoarmeijan komentoketju, joka vastasi Rovaniemen tapahtumista lokakuussa 1944. Henkilöt vasemmalta lukien:
Lothar Rendulic, Generaloberst (kenraalieversti), 20. Vuoristoarmeijan komentaja
Lothar Rendulic, Generaloberst (kenraalieversti), 20. Vuoristoarmeijan komentaja
- Rendulic vastasi 20. Vuoristoarmeijan vetäytymiseen liityvästä taktiikasta mukaanlukien poltetun maan taktiikka. Rendulicin komentopaikka oli lokakuun alussa 1944 siirretty n. 40 km. Sodankylän suuntaan.
- Hochbaum vastasi Rovaniemen paikalliskomentajana vetäytyvien saksalaisjoukkojen suojaamisesta ja infrastruktuurin tuhoamisesta Rendulicin antamien määräysten mukaisesti ennen jälkijoukkojen vetäytymistä Rovaniemeltä 16.10.1944.
- Brenner johti SS-divisioona Nordia, jonka joukot poistuivat viimeisenä Rovaniemeltä ennen suomalaisjoukkojen saapumista. Ennen Rovaniemelle saapumista Brennerin joukot olivat asemissa Kiestingin rintamalla.
- Schreiberin joukot vastasivat käytännössä Rovaniemen alueen tuhoamistoimenpiteistä Hochbaumin antaman määräyksen mukaisesti.
Muistelmateokset ja muuta kirjallisuutta:
Lothar Rendulic julkaisi vuonna 1952 muistelmateoksen "Gekämpft, Gesiegt, Geschlagen"
Rovaniemen tuhoon liittyen Rendulic kirjoittaa sivulla 306 seuraavasti (käännös saksankielisestä alkuperäistekstistä):
|
Rendulic lähetti 1.5.1966 kirjeen Franz Schreiberille, jossa hän kirjoitti Rovaniemen tuhoon liittyvistä asioista. Sain kirjeen kopion käsiini Franz Schreiberin pojanpojalta Peter Schreiberilta. Käsinkirjoitetun kirjeen tulkitseminen vaati ulkopuolista asiantuntija-apua ja käännöksen suomenkielelle on tehnyt Peter Schreiber.
Kirjeessä Rendulic kommentoi ruotsalaisessa Expressen-lehdessä julkaistua artikkelia Rovaniemen tuhosta, ja vakuuttaa, että suunnitelmissa oli vain Rovaniemen hallintorakennuksen tuhoaminen. Käytännössä valtavat rakennustuhot aiheutuivat pääasiassa ammusjunan räjähtämisestä. Junan yllättävä räjähtäminen aiheutti Rendulicin mukaan Saksan armeijan joukoille tappioita ja suurta vahinkoa. Allaolevalla painikkeella saat ruudulle näkyviin koko kirjeen ja siitä tehdyn käännöksen niiltä osin kun tekstistä on saatu selvää. |
Franz Schreiber julkaisi vuonna 1969 muistelmateoksen "Kampf unter dem Nordlicht"
Rovaniemen tuhoon liittyen Schreiber kirjoittaa seuraavasti (käännös saksankielisestä alkuperäistekstistä):
|
Ronald Kaltenegger, SS-Standartenführer Franz Schreiber,
Von der SS-Standarte "Germania" zum Regimentskommandeur in der 6. Gebirgsdivision "Nord". Käännös sivulta 116:
|
Alfred Steurich: Gebirgsjäger im Bild. 6. SS-Gebirgsdivision "Nord" 1940 - 1945.
Käännökset sivulta 161:
|
Saksalaistutkimus Rovaniemen tuhosta syyskuussa 1966.
Saksalainen SS-Nord -divisioonan perinneseura "Traditionsverbend der Ehem.6. SS-Geb. Div. Nord" julkaisi syyskuussa 1997 NORD - RUF -lehdessään oman tutkimuksensa Rovaniemen tuhosta. Kirjoituksessa on viitattu useisiin ulkoisiin tietolähteisiin ja kirjattu kommentteja ja analyyseja tapahtumien taustoista. Monet tutkimusraportissa esitetyt väitteet ja yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua. Erityisesti Erkki Kerojärven kirjasta lainatulle Vääpeli Reino Karhun tarinalle, jolle tutkimuksessa on laitettu suuri panoarvo, ei löydy todisteita muista tietolähteistä.Saksalaisen tutkimusraportin voi kokonaisuudessaan lukea avaamalla pdf-tiedosto allaolevalla painikkeella. |
Tekijän kommentit
Rovaniemen tuhoon johtavista tekijöistä on sotahistorian kirjoituksissa monenlaisia teorioita. Teorioiden uskottavuus riippuu siitä, onko teorioiden varmentamiseksi olemassa mitään dokumenttitodisteita tai varmennettua tietoa useammasta tietolähteestä. Aiemmin on oltu Suomen Kansallisarkistossa olleiden suomalaisten ja saksalaisten sotapäiväkirjojen tietojen varassa. Ongelmana on ollut lähinnä se, että Suomen Kansallisarkistosta ei ole löydettävissä kaikkia Rovaniemen tuhoon liittyviä dokumentteja.
Tilanne on muuttunut 2010-luvulla, kun Venäjän sota-arkistoja on avattu yleisön nähtäväksi. Toista maailmansotaa koskevia digitoituja dokumentteja on Venäjän arkistolähteissä miljoonia dokumentteja, joten halutun tiedon löytäminen on haasteellinen tehtävä. Rovaniemen tuhoon liittyen olen saanut käsiini Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunnan sotapäiväkirjoja ja karttoja, joita olen hyödyntänyt tällä Lapin Sota -verkkosivustolla.
Saksan armeijan määräysten ja sotapäiväkirjojen perusteella voidaan todeta, että 20. Vuoristoarmeijan johdon tarkoituksena ja suunnitelmissa oli tuhota Rovaniemeltä kaikki julkiset rakennukset lastenkoteja ja sairaaloita lukuunottamatta. Lisäksi tuhottavien rakennusten luetteloon sisällytettiin viime vaiheessa mm. posti ja pankit. Yksityiset asuintalot oli tarkoitus säästää tuhoamiselta lukuun ottamatta maaherran yksityistaloa, joka jostain syystä määrättiin erikseen tuhottavaksi. Maaherra asui Lääninhallituksen rakennuksessa eikä maaherran yksityistalosta ole toistaiseksi tietoa käytettävissä.
Rovaniemen rakennusten tuhoaminen eteni 7.9.1944 alkaen Hocbaumin määräyksen mukaisesti, kunnes 14.10.1944 tapahtui Rovaniemen ratapihalla ammusjunan räjähdys, joka sinetöi Rovaniemen kohtalon. Rovaniemi keskusta-alueen lähes täydellinen tuhoutuminen 14.10.1944 on osoittautunut aiheutuneen 400 tonnin ammustarvikelastissa olleen tavarajunan räjähtämisestä Rovaniemen asemalla. Arkistodokumenteista selviää, että ammusjunan räjäyttäminen ei ollut saksalaisjoukkojen suunnitelmissa, vaan tuli levisi junanvaunuihin saksalaisten huolimattoman tulenkäytön seurauksena. Ammusjunan yllättävä räjähtäminen aiheutti saksalaisjoukoille tappioita ja suurta vahinkoa, sekä katkaisi joksikin aikaa Rovaniemen läpi johtavat vetäytymisreitit. Toisaalta Saksan armeija olisi tarvinnut ammusjunan lastia suomalaisjoukkoja vastaan ja pohjoisessa Petsamon rintamalla puna-armeijan joukkoja vastaan käydyissä taisteluissa.
Rendulicin julkaisemasta määräyksestä ilmenee, että kostoksi suomalaisten hyökkäystoimintaa vastaan hän määräsi Rovaniemen viralliset rakennukset tuhottavaksi. Omassa kirjeessään hän mainitsee hieman kaunistellen, että hän määräsi valtion virastotalon tuhottavaksi. Todellisuudessa Hochbaumin antamassa tuhoamismääräyksessä oli tuhottavien rakennusten lista laajentunut mm. sairaalaan, kouluihin, hotelleihin ja postiin. On selvää, että Hochbaum ei olisi julkaissut 12.10.1944 päivättyä tuhoamismääräystään ilman Rendulicin hyväksyntää. Saksan armeijan arkistodokumenteista voisi päätellä, että Rovaniemen vanhat puutalokorttelit oli tarkoitus säästää tuhoamiselta. Rovaniemen keskusta-alueelle julistettu kielletty alue (Sperrgebiet) rajoitti suuresti saksalaissotilaiden kulkua alueella, joten tällä pyrittiin mahdollisesti suojelemaan siviilirakennuksia luvattomilta tuhoamistoimilta. Saksalaisten toteuttama omien rakennusten tuhoaminen aiheutti väistämättä tuhoa myös muihin ympäristön rakennuksiin. Lisäksi saksalaissotilaille ei ollut lainkaan selvää mikä rakennuksista oli julkinen ja mikä yksityinen. Näin ollen tuhoamispartiot kohdistivat tuhoamistoimet kaikkiin suurimpiin, ja varsinkin betonirakenteisiin rakennuksiin.
Olisiko Rovaniemen tuhoaminen toteutunut viimeisimmän 12.10.1944 päivätyn tuhoamismääräyksen mukaisesti ja puurakenteiset siviilirakennukset säästyneet jos ammusjuna ei olisi räjähtänyt Rovaniemen ratapihalla? Voisi kuvitella, että saksalaisjoukot toimivat kaikissa tilanteissa täsmällisesti annettujen määräysten mukaisesti. Tämä saksalainen sotilaskuri alkoi kuitenkin höltymään jo ennen suomalaisten hyökkäystä Tornioon. Tutkittuani Kuusamon tuhoon liittyviä asiakirjoja, niistä ilmeni, että SS-divisioona Nordin joukoissa esiintyi 20.9.1944 alkaen (eli jo syysmanööverien aikana) kurittomuutta, joka johti siviiliomaisuuden ryöstelyyn ja talojen sytyttämiseen Kuusamon kirkonkylässä, vaikka Rendulic ja Hochbaum olivat kieltäneet ryöstelyn ja siiviilitalojen polttamisen rangaistuksen uhalla. Rovaniemellä siviilitaloja paloi jo ennen ammusjunan räjähdystä. Talojen tuhoamisaste Rovaniemellä olisi todennäköisesti jäänyt alemmalle tasolle ilman ammusjunan räjähdystä.
Pohjois-Suomen rakennustuhoista löytyy lisätietoa täältä.
Rovaniemen tuhoon johtavista tekijöistä on sotahistorian kirjoituksissa monenlaisia teorioita. Teorioiden uskottavuus riippuu siitä, onko teorioiden varmentamiseksi olemassa mitään dokumenttitodisteita tai varmennettua tietoa useammasta tietolähteestä. Aiemmin on oltu Suomen Kansallisarkistossa olleiden suomalaisten ja saksalaisten sotapäiväkirjojen tietojen varassa. Ongelmana on ollut lähinnä se, että Suomen Kansallisarkistosta ei ole löydettävissä kaikkia Rovaniemen tuhoon liittyviä dokumentteja.
Tilanne on muuttunut 2010-luvulla, kun Venäjän sota-arkistoja on avattu yleisön nähtäväksi. Toista maailmansotaa koskevia digitoituja dokumentteja on Venäjän arkistolähteissä miljoonia dokumentteja, joten halutun tiedon löytäminen on haasteellinen tehtävä. Rovaniemen tuhoon liittyen olen saanut käsiini Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunnan sotapäiväkirjoja ja karttoja, joita olen hyödyntänyt tällä Lapin Sota -verkkosivustolla.
Saksan armeijan määräysten ja sotapäiväkirjojen perusteella voidaan todeta, että 20. Vuoristoarmeijan johdon tarkoituksena ja suunnitelmissa oli tuhota Rovaniemeltä kaikki julkiset rakennukset lastenkoteja ja sairaaloita lukuunottamatta. Lisäksi tuhottavien rakennusten luetteloon sisällytettiin viime vaiheessa mm. posti ja pankit. Yksityiset asuintalot oli tarkoitus säästää tuhoamiselta lukuun ottamatta maaherran yksityistaloa, joka jostain syystä määrättiin erikseen tuhottavaksi. Maaherra asui Lääninhallituksen rakennuksessa eikä maaherran yksityistalosta ole toistaiseksi tietoa käytettävissä.
Rovaniemen rakennusten tuhoaminen eteni 7.9.1944 alkaen Hocbaumin määräyksen mukaisesti, kunnes 14.10.1944 tapahtui Rovaniemen ratapihalla ammusjunan räjähdys, joka sinetöi Rovaniemen kohtalon. Rovaniemi keskusta-alueen lähes täydellinen tuhoutuminen 14.10.1944 on osoittautunut aiheutuneen 400 tonnin ammustarvikelastissa olleen tavarajunan räjähtämisestä Rovaniemen asemalla. Arkistodokumenteista selviää, että ammusjunan räjäyttäminen ei ollut saksalaisjoukkojen suunnitelmissa, vaan tuli levisi junanvaunuihin saksalaisten huolimattoman tulenkäytön seurauksena. Ammusjunan yllättävä räjähtäminen aiheutti saksalaisjoukoille tappioita ja suurta vahinkoa, sekä katkaisi joksikin aikaa Rovaniemen läpi johtavat vetäytymisreitit. Toisaalta Saksan armeija olisi tarvinnut ammusjunan lastia suomalaisjoukkoja vastaan ja pohjoisessa Petsamon rintamalla puna-armeijan joukkoja vastaan käydyissä taisteluissa.
Rendulicin julkaisemasta määräyksestä ilmenee, että kostoksi suomalaisten hyökkäystoimintaa vastaan hän määräsi Rovaniemen viralliset rakennukset tuhottavaksi. Omassa kirjeessään hän mainitsee hieman kaunistellen, että hän määräsi valtion virastotalon tuhottavaksi. Todellisuudessa Hochbaumin antamassa tuhoamismääräyksessä oli tuhottavien rakennusten lista laajentunut mm. sairaalaan, kouluihin, hotelleihin ja postiin. On selvää, että Hochbaum ei olisi julkaissut 12.10.1944 päivättyä tuhoamismääräystään ilman Rendulicin hyväksyntää. Saksan armeijan arkistodokumenteista voisi päätellä, että Rovaniemen vanhat puutalokorttelit oli tarkoitus säästää tuhoamiselta. Rovaniemen keskusta-alueelle julistettu kielletty alue (Sperrgebiet) rajoitti suuresti saksalaissotilaiden kulkua alueella, joten tällä pyrittiin mahdollisesti suojelemaan siviilirakennuksia luvattomilta tuhoamistoimilta. Saksalaisten toteuttama omien rakennusten tuhoaminen aiheutti väistämättä tuhoa myös muihin ympäristön rakennuksiin. Lisäksi saksalaissotilaille ei ollut lainkaan selvää mikä rakennuksista oli julkinen ja mikä yksityinen. Näin ollen tuhoamispartiot kohdistivat tuhoamistoimet kaikkiin suurimpiin, ja varsinkin betonirakenteisiin rakennuksiin.
Olisiko Rovaniemen tuhoaminen toteutunut viimeisimmän 12.10.1944 päivätyn tuhoamismääräyksen mukaisesti ja puurakenteiset siviilirakennukset säästyneet jos ammusjuna ei olisi räjähtänyt Rovaniemen ratapihalla? Voisi kuvitella, että saksalaisjoukot toimivat kaikissa tilanteissa täsmällisesti annettujen määräysten mukaisesti. Tämä saksalainen sotilaskuri alkoi kuitenkin höltymään jo ennen suomalaisten hyökkäystä Tornioon. Tutkittuani Kuusamon tuhoon liittyviä asiakirjoja, niistä ilmeni, että SS-divisioona Nordin joukoissa esiintyi 20.9.1944 alkaen (eli jo syysmanööverien aikana) kurittomuutta, joka johti siviiliomaisuuden ryöstelyyn ja talojen sytyttämiseen Kuusamon kirkonkylässä, vaikka Rendulic ja Hochbaum olivat kieltäneet ryöstelyn ja siiviilitalojen polttamisen rangaistuksen uhalla. Rovaniemellä siviilitaloja paloi jo ennen ammusjunan räjähdystä. Talojen tuhoamisaste Rovaniemellä olisi todennäköisesti jäänyt alemmalle tasolle ilman ammusjunan räjähdystä.
Pohjois-Suomen rakennustuhoista löytyy lisätietoa täältä.
Tietolähteet:
- NARA mikrofilmi / T312 R1062 Saksan armeijan sotapäiväkirjat, määräykset ja kartat
- Venäjän Puolustusministeriön arkistot (TsAMO)
Lisätietoa Rovaniemen tuhosta
|
|
- Kalevi Mikkonen: "Parakkeja ja piikkilankaa"
- Kalevi Mikkonen: historiasivut: "Rovaniemen tuhoutuminen lokakuussa 1944"
- Kalevi Mikkonen: "Organisation Todt Rovaniemellä ja muualla Lapin alueella.
- Pertti Hartikainen: "Saksalaiset Rovaniemen seudulla 1940-1944"
- Hanna Kuivalainen, kanditaattityö: "Elämää tuhotussa ympäristössä"
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2020 / Contact -yhteydenotto