Päivitetty 25.09.2021
Neuvostoliiton tiedustelun tuotti tarkkaa tietoa Etelä-Suomen puolustuslinnoituksista
Neuvostoliito oli jo ennen talvisodan alkua kerännyt vuosittain systemaattisesti tietoa Suomen puolustusrakenteista, ja käytti tietoa hyväksi suunnitellessaan hyökkäyksiä Suomen alueelle lopullisena tavoitteena Suomen valtaaminen. Tiedustelun tarvitsemaa tiettoa tuottivat Suomesta värvätyt vakoojat ja Neuvostoliitosta Suomeen lähetetyt suomenkieltä sujuvasti puhuvat vakoojat.
Oheisesta kartasta selviää Leningradin rintaman hyökkäyssuunnitelma ja hyökkäyksen tavoitetasa 26.6.1944. Lisäksi kartasta ilmenee, kuinka yksityiskohtaisella tarkkuudella Neuvostoliitossa oli tiedossa koko Kaakkois-Suomen puolustusrakenteet.
Klikkaamalla karttaa voit ladata näytölle tarkempiresoluutioisen kartan.
Klikkaamalla karttaa voit ladata näytölle tarkempiresoluutioisen kartan.
Käännös kartassa olevasta tekstistä:
Sinisellä värillä on merkitty agenttitiedustelulla vuonna 1941 selvitetyt suomalaiset puolustuslaitteet.
Ruskealla värillä on merkitty puolustuslaitteet, jotka Neuvostoliiton sotilaat ovat rakentaneet vuosina 1940 ja 1941.
Sinisellä värillä on merkitty agenttitiedustelulla vuonna 1941 selvitetyt suomalaiset puolustuslaitteet.
Ruskealla värillä on merkitty puolustuslaitteet, jotka Neuvostoliiton sotilaat ovat rakentaneet vuosina 1940 ja 1941.
Stalinin / Stavkan määräys 26.6.1944 Leningradin rintamalla jatkohyökkäyksestä Etelä-Suomeen.
Kesäkuussa 1944 hyvin edistyneen Karjalan Kannaksen valtaamisen jälkeen Stalin / Stavka antoi 21.6.2021 Leningradin rintaman komentajalle käskyn edetä joukkoineen Suomen puolelle Kymijoen tasalle, ja ryhmittyä Kymijoen itärannalla vahvaan puolustukseen.
Lisätietoa: |
Kommentit: Stalinin hyökkäyskäsky 21.6.1944 perustui Suomen armeijan puolustuskyvyn ja -tahdon aliarvioimiseen. Karjalan kannaksella suoritetun suurhyökkäyksen tavoitteena oli murskata Suomen armeijan päävoimat kannaksella, ja sitä kautta helpottaa Etelä-Suomen teollisuuskeskuksen valtaamista. Puna-armeijan hyökkäys kilpistyi Tali-Ihantalan alueella suomalaisten ankaraan vastarintaan, eikä puna-armeijan hyökkäys päässyt etenemään suunnitellulla tavalla. Samalla Stalinin aika-ikkuna Suomen painostamiseksi ehdottomaan antautumiseen kului loppuun, sillä Leningradin armeijan joukkoja tarvittiin Keski-Euroopan rintamalla, jossa kilpajuoksu Berliiniin oli menossa länsiliittoutuneiden kanssa.
Tietolähteet:
TsAMO (Центральный архив Министерства обороны Российской Федерации (ЦАМО РФ))
TsAMO (Центральный архив Министерства обороны Российской Федерации (ЦАМО РФ))
© Copyright Tuomo Kallioniemi 2021 / Contact -yhteydenotto