Päivitetty 10.10.2021
Saksan XIX Vuoristoarmeijakunta Petsamon ja Kirkkoniemen alueella v. 1944
Saksan XIX Vuoristoarmeijakunta oli puolustusasemissa Petsamon - Kirkkoniemen alueella vuosina 1942 - 1944.
XIX Vuoristoarmeijakunnan organisaatio lokakuussa 1944
Allaolevasta kuvasta selviää Saksan XIX AK:n organisaation muutokset lokakuun 1944 aikana.
Allaolevasta kuvasta selviää Saksan XIX AK:n organisaation muutokset lokakuun 1944 aikana.
XIX vuoristoarmeijakunnan joukkoyksiköt kesällä 1944
- 2. vuoristodivisioona
- 6. vuoristodivisioona
- 210. rannikkopuolustusdivisioona
- Divisioona Rossi
- Er.Os. P (Suomen armeijan erillisosasto Petsamo)
XIX vuoristoarmeijakunnan resurssit Neuvostoliiton puna-armeijan hyökkäyksen alkaessa
XIX Vuor. AK:n tilanne heinäkuussa 1944
Huom. Kartassa Petsamon alueen eteläosan alueen (Luttojoen alueen) puolustuksesta vastasi Suomen armeijan erillisosasto Petsamo (Er.Os.P) eli "Luton miehet". 4.9.1944 alkaneen aselevon jälkeen Petsamon erillisosasto siirrettiin Petsamosta Kemiin, jossa sen tehtävä oli suojata tärkeitä teollisuuslaitoksia saksalaisjoukkojen hävitykseltä.
Petsamon alueen ilmapuolustus.
Saksan sotateollisuus tarvitsi nikkeliä metallin seosaineeksi lujittamaan teräsvalmisteita. Vuosina 1943 ja 1944 Saksan sotateollisuus oli hyvin riippuvainen Suomen alueella Petsamossa sijainneen kaivoksen nikkelituotannosta. Ko. vuosina Saksan XIX vuoristoarmeijakunta hallinnoi Petsamoa ja turvasi nikkelikaivoksen toimintaa. Vihollisen pommituslentojen varalle Petsamon strategisesti tärkeät kohteet (Kolosjoen kaivosalue, Jäniskosken voimalaitos ja Niskakosken säännöstelypato Paatsjoessa) oli suojattu kattavalla ilmatorjunnalla, joka oli todennäköisesti kaikista tehokkain Saksan itärintaman alueiden ilmatorjunnoista. Petsamon alueen ilmatorjunnasta vastasi vuosina 1943 - 1944 142. ilmatorjuntarykmentti, jolla oli ilmatorjuntakalustoa seuraavasti:
Flak-Regiment 142 (v)
v = liikuteltava, osittain motorisoitu
Flakgruppe Kolosjoki, 1.11.43- Flakgruppe Lappland
Yhteensä 181 ilmatorjuntatykkiä (68x 88 mm, 44x 37 mm and 116x 20 mm) Kolosjoki - Nautsi - Jäniskoski - Niskakoski -alueella.
Flak-Regiment 142 (v)
v = liikuteltava, osittain motorisoitu
Flakgruppe Kolosjoki, 1.11.43- Flakgruppe Lappland
- Kolosjoki-Ost: gem./s.Flak-Abt.332 10 Ilmatorjuntapatteria, 67 ilmatorjuntatykkiä
- Kolosjoki-West: gem.Flak-Abt.171 7 Ilmatorjuntapatteria, 55 ilmatorjuntatykkiä
- Nautsi: gem.Flak-Abt.527 (v) 3 Ilmatorjuntapatteria, 13 ilmatorjuntatykkiäe
- Jäniskoski: gem.Flak-Abt.426 (v) 6 Ilmatorjuntapatteria, 46 ilmatorjuntatykkiä
- Niskakoski: 1 Zug 5. / 426, 1 Zug 6/426
Yhteensä 181 ilmatorjuntatykkiä (68x 88 mm, 44x 37 mm and 116x 20 mm) Kolosjoki - Nautsi - Jäniskoski - Niskakoski -alueella.
Saksan armeijan ja Neuvostoarmeijan voimasuhteet Petsamon rintamalla 7.10.1944
2. vuoristoarmeijan komentaja, kenraaliluutnantti Degen valaa taistelutahtoa sotilailleen 12.9.1944 lähettämässä viestissä.
Neuvostoliiton puna-armeijan hyökkäys XIX vuoristoarmeijakuntaa vastaan lokakuussa 1944.
Neuvostoliiton puna-armeija kohdisti 7.10.1944 hyökkäyksensä Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan joukkoja vastaan saksalaisten eteläisellä rintamavyöhykkeellä eli Saksan 2. vuoristodivisioona alueella. Saksalaisten vahvojen tukikohtien verkosto oli melko harva, ja se antoi puna-armeijalle mahdollisuuden tunkeutua vihollisen puolustuslinjan läpi tukikohtien välialueilla. Puna-armeijan käyttämät panssarivaunut tulivat suurena yllätyksenä saksalaisjoukoille, sillä he olivat pitäneet vaikeakulkuista arktista maastoa panssarivarmana. Puna-armeijan panssarivaunut saivat hyökkäyksen alkupäivinä operoida melko vapaasti, sillä saksalaisten panssarintorjunta oli puutteellista.
Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan lähes kolmen vuoden ajan rakentamat ja vahvistamat etulinjan puolustusasemat murtuivat puna-armeijan hyökkäyksen alla muutamassa päivässä.
Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan lähes kolmen vuoden ajan rakentamat ja vahvistamat etulinjan puolustusasemat murtuivat puna-armeijan hyökkäyksen alla muutamassa päivässä.
Oheisesta saksalaiskartasta selviää Neuvostoliiton 14. armeijan hyökkäyksen painopiste 7. - 15.10.1044.
Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan tappiot Karjalan rintaman ja Neuvostoliiton pohjoisen laivaston hyökkäysoperaation aikana lokakuussa 1944.
Oheisessa taulukossa on esitetty Saksan XIX vuosistoarmeijakunnan henkilötappiot 1.7. - 31.12.1944 (suluissa upseerien osuus tappioluvuista). Gefallen = kaatuneet, verwundet = haavoittuneet, vermisst = kadonneet.
Taulukon mukaan Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan miestappiot vuoden 1944 jälkipuoliskolla olivat 1749 kaatunutta, 5672 haavoittunutta ja 2448 kadonnutta sotilasta eli miestappiot yhteensä 9870 sotilasta.
XIX vuoristoarmeijakunnan kokonaistappiot 1.7. - 31.12.1944 olivat yhteensä 9870 kaatunutta, haavoittunutta tai kadonnutta sotilasta.
Saksan AOK20:n raportoima tappioluku täsmää hyvin allaolevan taulukon kahden ensimmäisen tietolähteen tappiolukujen kanssa (n. 10000). Sensijaan Venäjän sota-arkiston TsAMO:n dokumentissa esitetty tappioluku, samoin kuin venäläisessä Wikipediassa esitetty tappioluku on n. kolminkertainen (30000).
Kommentit:
Eri tietolähteistä kerätyt tiedot poikkeavat toisistaan suuresti varsinkin henkilötappioiden osalta. Esim. venäläisessä Wikipediassa Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan tappioiksi mainitaan 30.000 sotilasta, mikä on melko lähellä Neuvostoliiton 14. armeijan raportoimia vihollistappioita. Englanninkielisessä Wikipediassa vastaava XIX vuoristoarmeijakunnan tappioluvuksi on mainittu 8263, mikä on lähellä Leavenworth Papers -kirjassa mainittua tappiolukua.
Eri tietolähteistä kerätyt tiedot poikkeavat toisistaan suuresti varsinkin henkilötappioiden osalta. Esim. venäläisessä Wikipediassa Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan tappioiksi mainitaan 30.000 sotilasta, mikä on melko lähellä Neuvostoliiton 14. armeijan raportoimia vihollistappioita. Englanninkielisessä Wikipediassa vastaava XIX vuoristoarmeijakunnan tappioluvuksi on mainittu 8263, mikä on lähellä Leavenworth Papers -kirjassa mainittua tappiolukua.
Johtopäätökset
1. Tavoitteena Murmanskin satamakaupungin valtaaminen
Saksan 20 vuoristoarmeija ei saavuttanut sille Saksan sodanjohdon alunperin asetettamaa tavoitetta vallata Murmansk ja siten katkaista pohjoinen reitti Länsiliittoutuneiden sotatarvike- ja elintarviketoimitukset Murmanskin kautta Neuvostoliittoon. Murmansk jäi Neuvostoliiton hallintaan ja sitä kautta länsiliittoutuneet toimittivat Neuvostoliiton sotatoimien kannalta ratkaisevan tärkeää materiaalista apua. Ks. Land-lease -järjestelmä: YHDYSVALTOJEN LEND AND LEASE APU NEUVOSTOLIITOLLE
2. Vetäytyminen Petsamosta, operaation "Nordlicht"
Neuvostoliiton 14. armeijan hyökkäys oli odotettavissa, mutta sen voima ja käytettyjen joukkojen määrä oli ennakoitua suurempi. Lisäksi Neuvostoliiton pohjoisen laivaston maihinnousu Petsamon vuonon alueelle aiheutti riskin vetäytyvien joukkojen joutumisesta saarroksiin. Saksalaisjoukoille tuli yllätyksenä se, että puna-armeijan suuret joukkoysiköt pystyivät etenemään vaikeissa arktisissa olosuhteissa. Lisäksi saksalaiset eivät uskoneet, että panssarijoukkoja voidaan käyttää arksisessa,vaikeakulkuisessa maastossa. Edellämainitut seikat huomioiden voidaan todeta, että saksalaiset onnistuivat vetämään päosan joukoistaan Petsamon alueelta melko vähäisin tappioin. Neuvostoliiton puna-armeijan tavoite saarrostaa saksalaisjoukot ja murskata ne Petsamon maaperällä ei toteutunut.
Saksan armeijan vetäytyminen Petsamon-Kirkkoniemen alueelta valmisteltiin ennakkon huolella ja toteutettiin järjestelmällisesti. Neuvostoliiton puna-armeijan hyökkäysoperaation teho ja mm. panssarivoimien käyttö arktisessa maastossa yllätti Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan täysin johdon, mutta tappioista ja huollon ongelmista huolimatta saksalaisjoukot vetäytyivät Petsamon-Kirkkoniemen alueelta Norjaan taistelukelpoisena.
Saksan 20 vuoristoarmeija ei saavuttanut sille Saksan sodanjohdon alunperin asetettamaa tavoitetta vallata Murmansk ja siten katkaista pohjoinen reitti Länsiliittoutuneiden sotatarvike- ja elintarviketoimitukset Murmanskin kautta Neuvostoliittoon. Murmansk jäi Neuvostoliiton hallintaan ja sitä kautta länsiliittoutuneet toimittivat Neuvostoliiton sotatoimien kannalta ratkaisevan tärkeää materiaalista apua. Ks. Land-lease -järjestelmä: YHDYSVALTOJEN LEND AND LEASE APU NEUVOSTOLIITOLLE
2. Vetäytyminen Petsamosta, operaation "Nordlicht"
Neuvostoliiton 14. armeijan hyökkäys oli odotettavissa, mutta sen voima ja käytettyjen joukkojen määrä oli ennakoitua suurempi. Lisäksi Neuvostoliiton pohjoisen laivaston maihinnousu Petsamon vuonon alueelle aiheutti riskin vetäytyvien joukkojen joutumisesta saarroksiin. Saksalaisjoukoille tuli yllätyksenä se, että puna-armeijan suuret joukkoysiköt pystyivät etenemään vaikeissa arktisissa olosuhteissa. Lisäksi saksalaiset eivät uskoneet, että panssarijoukkoja voidaan käyttää arksisessa,vaikeakulkuisessa maastossa. Edellämainitut seikat huomioiden voidaan todeta, että saksalaiset onnistuivat vetämään päosan joukoistaan Petsamon alueelta melko vähäisin tappioin. Neuvostoliiton puna-armeijan tavoite saarrostaa saksalaisjoukot ja murskata ne Petsamon maaperällä ei toteutunut.
Saksan armeijan vetäytyminen Petsamon-Kirkkoniemen alueelta valmisteltiin ennakkon huolella ja toteutettiin järjestelmällisesti. Neuvostoliiton puna-armeijan hyökkäysoperaation teho ja mm. panssarivoimien käyttö arktisessa maastossa yllätti Saksan XIX vuoristoarmeijakunnan täysin johdon, mutta tappioista ja huollon ongelmista huolimatta saksalaisjoukot vetäytyivät Petsamon-Kirkkoniemen alueelta Norjaan taistelukelpoisena.
Kenraaliluutnantti Herman Hölterin kommentit Petsamon sodasta sodan päätyttyä
Herman Hölter toteaa kirjassaan Armee in der Arktis mm. seuraavaa:
"Yksikään sotilas ei paleltunut varusteiden puutteessa tai nähnyt nälkää, yhtäkään moottoriajoneuvoa ei kätetty polttoaineen puutteessa, hetkeäkään eivät tärkeät yhteydet Saksaan tai alistettuihin komentopaikkoihin olleet poikki, sillat olivat toikeaan aikaan valmiina, samoin kuin jokien ja ylitysvälineetkin ottaakseen vastaan kuljetustehtävät, Marssiteiden varrella olevat huoltovarikot ja majoituspaikat oli varustettuna kaikella, mitä tarvittin vastaamaan talven kovin vaatimuksiin."
Herman Hölter toteaa kirjassaan Armee in der Arktis mm. seuraavaa:
"Yksikään sotilas ei paleltunut varusteiden puutteessa tai nähnyt nälkää, yhtäkään moottoriajoneuvoa ei kätetty polttoaineen puutteessa, hetkeäkään eivät tärkeät yhteydet Saksaan tai alistettuihin komentopaikkoihin olleet poikki, sillat olivat toikeaan aikaan valmiina, samoin kuin jokien ja ylitysvälineetkin ottaakseen vastaan kuljetustehtävät, Marssiteiden varrella olevat huoltovarikot ja majoituspaikat oli varustettuna kaikella, mitä tarvittin vastaamaan talven kovin vaatimuksiin."
Linkki Neuvostoliiton 14. armeijan sivulle: Petsamo - Kirkkoniemi offensiivi
|
Kirjallisuutta:
Petsamon ja Kirkkoniemen torjuntataistelut 1944 / F.W. Thorban
|
Leavenworth Papers Number 17 - The Petsamo-Kirkenes Operation: Soviet Breakthrough and Pursuit in the Arctic, October 1944 / Major James F. Gebhardt
|